Sankaritarinoita erityisille tytöille

Katsoin vasta nyt maailman menestyneimmän animaatioelokuvan Frozen – huurteinen seikkailu (vuodelta 2013). Sitä on hehkutettu monestakin syystä, mutta varsinkin siksi, että siinä kaiken pelastava sankari on tyttö. Ja se onkin kyllä hehkuttamisen arvoista, sillä elokuviin todella tarvittaisiin enemmän roolimalleja oikeasta elämästä. Siis niistä sankaritytöistä ja -naisista, joita niin monista oikean elämän perheistä ja yhteisöistä ja työpaikoilta löytyy.

Minusta vielä kiinnostavampaa oli kuitenkin se, että tuolla elokuvan sankaritytöllä oli ihan selvästi ADHD. Hänen tarkkaavaisuutensa keskeytyi helposti, hän oli hetken mielijohteiden vietävissä ja erittäin vilkas ja vaarallisen huimapäinen jo aivan pienestä pitäen. Hänellä oli myös ADHD:hen liittyviä vahvuuksia*.  Oli kekseliäisyyttä ja kyky toimia luovasti ja nopeasti vaaratilanteissa. Oli energisyyttä ja sinnikkyyttä jatkaa läpi hurjienkin esteiden. Oli rohkeutta ja valmius ottaa ne riskit, jotka tarvittiin rakkaiden ihmisten ja koko maan pelastamiseksi.

Tällainen oli siis tarinan pikkusisko. Mutta isosiskollakin voisi ajatella olleen neurologiset erityispiirteensä. Valitettavasti vanhemmat eivät ymmärtäneet, mitä niiden kanssa pitäisi tehdä, vaan pelkäsivät tytön voimia ja taitoja. Isosisko vietti nuoruutensa muista ihmisistä eristäytyneenä erityispiirteitään peläten ja häveten. Onneksi elokuvan edetessä hän oppi nauttimaan erityistaidoistaan ja lopuksi vielä oivalsi pikkusiskonsa kautta senkin, miten niitä voi käyttää muiden hyväksi.

Ajatella, jos siskosten vanhemmat olisivat ymmärtäneet eristämisen ja rajoittamisen sijaan saman asian jo tyttöjen lapsuudessa; miten paljolta kärsimykseltä olisikaan vältytty. Tästä päästäänkin taas siihen, mikä vastuu meillä perheiden kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on. Meidän pitää näyttää mallia, meidän pitää antaa voimaa ja kannustaa keskittymään siihen, mikä on tärkeää.

Toivon, että kaikki me kaikenlaisten lasten lähellä toimivat aikuiset aina ymmärtäisimme sen, että eniten tarvitaan rakkautta. Tarvitaan sitä, että lapsi saa tuntea olevansa hyväksytty ja tärkeä sellaisena kuin on. Tarvitaan sitä, että erityispiirteitä ei nähdä ongelmina, vaan nähdään myös niihin liittyvät mahdollisuudet. Tarvitaan sitä, että joku opettaa, miten omilla taidoilla tehdään hyvää eikä pahaa. Tarvitaan sitä, että ensin joku rakastaa.

*Lue lisää ADHD:hen liittyvistä vahvuuksista tutkimustietoon pohjautuvasta Anders Hansenin ”ADHDvoimavarana” -kirjasta (sillä kaikkien lasten kanssa työskentelevien olisi tärkeä havaita ja vahvistaa lasten vahvuuksia, kuten kasvatustieteiden tohtori ja ADHD-asiantuntija Erja Sandberg kirjoittaa).

P.S. Elokuvan ikäraja oli seitsemän vuotta, mutta minä en kyllä olisi sitä uskaltanut seitsemänvuotiaana katsoa. Eikö väkivalta ole väkivaltaa, jos se näytetään piirretyillä hahmoilla? Eikö jännitys ole jännitystä?

P.S. 2 Jos ADHD/ADD tytöillä ja naisilla kiinnostaa, kannattaa lukea myöhemmät kirjoitukseni Tyttöjen ja naisten ADHD ja ADD ja Lisää tyttöjen ja naisten ADHD:sta. 

Väitöstutkimukseni väliraportti

Olen väitöskirjaprosessin kuluessa kirjoitellut useita tutkimukseni sisältöön liittyviä kirjoituksia, jotka ovat muiden kirjoitusten seassa tässä ja kahdessa muussa blogissa (Lapsinäkökulma- ja Terveyttä tieteestä-blogit). Kirjoituksissa valotetaan joitain osia tutkimukseni tuloksista ja useimmiten tarkastellaan niitä käytännön (hoitotyön) näkökulmasta. Pidän tärkeänä tutkitun tiedon levittämistä helposti saavutettavassa muodossa kaikille niille, joita se kiinnostaa. Ja tietysti toivoisin sen saavuttavan niitäkin, joita se ei ole aiemmin kiinnostanut.

Tutkimusprosessi on ollut hidas, mutta se on jo pitkällä. Olen saanut kaksi väitöskirja-artikkeliani julkaistuksi kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä ja kolmas artikkeli on parhaillaan arvioitavana. Neljänteenkin olen jo kerännyt aineiston ja sitä alustavasti analysoinut sekä lukenut aiheeseen liittyviä aiempia tutkimuksia ja työstänyt niistä artikkelin taustaosaa. Neljännen artikkelin jälkeen on sitten kirjoitettavana vielä väitöskirjan yhteenveto-osa eli se varsinainen kirja.

Väitöskirjani tarkoituksena on kehittää vammaisten lasten osallisuutta tukevan hoitotyön malli, jossa kootaan teoreettisia perusteluita ja käytännön näkökulmia siihen, miten vammaiset lapset tulisivat paremmin kuulluksi omassa kuntoutuksessaan (ja sitä myöten muutenkin elämässään). Uskallan jo tässä vaiheessa sanoa, että vaikka aineisto on hoitotyöstä, sillä on paljon annettavaa myös muille kuntoutus-, opetus-, kasvatus-, terveys-, sosiaali- ja hoiva-alojen ammattilaisille. Ja muillekin lasten läheisille aikuisille. Vai onko? Sitä voitte itse arvioida lukemalla alle koottuja kirjoituksiani.

Tutkimustuloksiini liittyvät bloggaukset:  

Tarvitaanko hoitajia lasten kuntoutuksessa? 

Kenen näkökulma kuntoutuksen lähtökohtana?

Lapsen toimijuus ja syyt sen tukemiseen

Suhtautuminen erilaisuuteen

Lapsen arvostaminen

Pitääkö aina tehdä aikuisen tavalla?

Leikki kohtaamisen paikkana

Mitä leikki on?

Onko pakko leikkiä?

Miten kuuntelen puhumatonta lasta

Vammaiset lapset osaavat leikkiä – entä aikuiset?

Onko pakko leikkiä (osa 2) 

Dialogisessa leikissä löytyy yhteys

Tutkimuksen taustaan ja tutkimusfilosofiaan liittyvät bloggaukset:

 

Miten valmistella lapset?  

Pakon takana

Beings ja becomings

Oikeus tulla suojelluksi ja oikeus osallistua – myös pienillä ja puhumattomilla

Osallisuudesta, oikeuksista ja toimintakulttuureista 

Sairaala ja vammaisen lapsen toimijuuden toteutuminen

 

Väitöskirja ja sen sisältämät artikkelit (tämä osio päivitetty 2024):

-    Kaitsalmi, Johanna. 2024. Erityiseksi määritellyn lapsen vaikuttajuuden toteutumisen mahdollistava hoitotyö. Lasten kuntoutushoitotyön dialoginen mallin. Turun yliopiston julkaisuja D 1779. Väitöskirja.  https://kohtaamistaito.net/vaitoskirja/ 

-     Kaitsalmi, J., Vehkakoski, T., Karlsson, L., & Salanterä, S. 2024. Nurses and the disabled child’s perspective in the anaesthesia procedure preparation process using a picture schedule. International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-Being, 19(1). https://doi.org/10.1080/17482631.2024.2356927

-     Olli, J., Salanterä, S., Karlsson, L. and Vehkakoski, T., 2021. Getting into the Same Boat – Enabling the Realization of the Disabled Child’s Agency in Adult–Child Play Interaction. Scandinavian Journal of Disability Research, 23(1), pp.272–283. DOI: http://doi.org/10.16993/sjdr.790 

     (Suomenkielinen lyhennelmä täällä: https://leikkipaiva.fi/samaan-veneeseen-paasysta-neuvottelemassa-vammaisen-lapsen-toimijuuden-toteutuminen-leikkivuorovaikutuksessa/)

 

-         Olli, J., Vehkakoski, T. & Salanterä, S. 2014. The habilitationnursing of children with developmental disabilities—beyond traditional nursingpractices and principles?  International Journal of Qualitative Studies on Health and Well-being 2014, 9: 23106. (Tiivistelmä suomeksi täällä.)

-         Olli, J., Vehkakoski, T. & Salanterä, S. 2012. Facilitating and hindering factors in the realization of disabled children’s agency in institutional contexts - literature review. Disability & Society 27(6), 793–807. (Koko artikkeli Preprint-versiona täältä)

                        (Olli, J. 2014. Tulla kuulluksi omana itsenään - Vammaisten lasten ja nuorten toimijuuden tukeminen. Teoksessa  Gissler Mika, Kekkonen Marjatta, Känkänen Päivi, Muranen Päivi & Wrede-Jäntti Matilda (toim.): Nuoruus toisin sanoen. Nuorten elinolot -vuosikirja 2014, 152-160. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.  Artikkeli on Facilitating and hindering factors -artikkelista muokattu ja referee-arvioinnin läpi käynyt versio suomeksi pdf-versiona. Tiivistelmä suomeksi täällä.)

  

Muita tutkimukseeni liittyviä artikkeleita:

-           Olli, J. 2012. Lapsen oikeus tulla kuulluksi kuntoutuksessa. Kuntoutus 35 (3), 17–20.

-          Olli, J. 2015. Miten eri ajatusmallit näkyvät lasten kuntoutushoitotyön käytännössä? Lasten asialla 1 (2), 4-5.

-          Olli, J. 2015. Millaisia ajatusmalleja on lasten kuntoutushoitotyön taustalla? Lasten asialla 1 (1), 4-5.

-          Olli, J. 2019. Pienten ja muuten kuin sanoilla kommunikoivien lasten oma suostumus eli hyväksyntä havainnointi- tai videointitutkimukseen osallistumiseen. Teoksessa Kaisa Vehkalahti ja Niina Rutanen (toim.): Tutkimuseettisestä sääntelystä elettyyn kohtaamiseen Lasten ja nuorten tutkimuksen etiikka II, 105–121. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 201. Helsinki. Maksuton verkkojulkaisu täällä.

     Olli, J. 2019. Vammaisten lasten kohtaaminen ammatillisissa käytännöissä. Ketju 4, 38–39. https://ketju-lehti.fi/aiheet/tutkimuksessa-tapahtuu/vammaisten-lasten-kohtaaminen-ammatillisissa-kaytannoissa/

Haastattelu Turun Sanomissa tutkimuksestani 2.9.2018 täällä: Puhumattomien puolustaja

Haastattelu Aivosäätiön sivulla 2019 täällä: Jokaisella lapsella on oikeus tulla kuulluksi

Avainsanoja: hoitotiede, kuntoutus, kuntoutushoitotyö, lapsinäkökulma, lapsuudentutkimus, leikki, tutkimus, vammaistutkimus, vammaisen lapsen toimijuuden ja osallisuuden tukeminen, vuorovaikutus, väitöskirja, väitöstutkimus