tiistai 26. huhtikuuta 2022

Pahojen ruokien syöminen

 

Luin lehtiartikkelin miehestä, joka ei lapsena pystynyt syömään kaalia eikä kesäkurpitsaa, koska ne tuntuivat suussa niin limaisilta. Tämä sai minut ajattelemaan niitä lukuisia lastenneurologian osastolla tapaamiani lapsia, joilla on samanlaisia kokemuksia monesta muustakin ruuasta: niitä ei pysty syömään. Joko siksi, miltä ruoka maistuu tai siksi, miltä se haisee, tuntuu, kuulostaa tai näyttää.

Tällaisiin lasten syömisongelmiin kuulee aikuisilta useimmiten kahdenlaisia ratkaisuja. Ensimmäinen ratkaisu on yleensä se, että lasta yritetään jollain tavalla opettaa syömään vastenmielisiäkin ruokia. Toinen ratkaisu otetaan käyttöön usein viimeistään sitten, jos ensimmäinen ei osoita onnistumisen merkkejä – annetaan periksi ja annetaan lapsen syödä vain niitä ruokia, jotka ovat tähän mennessä olleet helppoja.

Molemmat ratkaisut voivat olla omalla tavallaan ongelmallisia. Lapsen ”opettaminen syömään” sisältää usein enemmän tai vähemmän pakottamista, joka melkein missä tahansa muussa yhteydessä nähtäisiin vähintäänkin kyseenalaiseksi pedagogiikaksi. Eikä syömään painostamisesta edes seuraa mitään hyvää, vaan lasten negatiivisempaa suhtautumista syömiseen – eikä se myöskään lisää toivotun syömisen määrää (Galloway ym. 2006, Gregory ym. 2011). Pahimmillaan se voi olla suorastaan väkivaltaa lasta kohtaan.

Jos taas annetaan periksi, eikä tarjota lapselle uusia ruokia tai eri versioita aiemmin maistetuista, seurauksena on ruokavalion rajoittuminen joskus jopa haitallisessa määrin. Ilman kaalia ja kesäkurpitsaa voi kyllä ihan hyvin elää, mutta jos välteltäviä ruokalajeja on paljon, on vitamiinien ja muiden ravintoaineiden puutosten lisäksi edessä paljon arkisia ja sosiaalisia hankaluuksia mahdollisesti vielä aikuisuudessakin. 

Ja onhan syömisessä kyse myös elämän ilojen löytämisestä, kuten Naoki Higashida (2016) 13-vuotiaana kirjoitti elämästään autistina kertovassa kirjassaan. Hän myös ehdotti, että ruokiin valikoivasti suhtautuvista voisi sanoa, että he vain tarvitsevat keskivertohenkilöä enemmän aikaa arvostaakseen outoja uusia ruokia.

Sen lapsena kaalia ja kesäkurpitsaa inhonneen miehen tarina ei mennyt kummankaan kahden perinteisen ratkaisun mukaan. Häntä ei pakotettu, mutta häntä ei myöskään jätetty yksin syömisrajoitteensa kanssa. Lapsena hänen ympärillään oli ruuanlaittoa rakastava suku, ja sukulaiset ottivat haasteeksi ja suorastaan kilpailivat keskenään kehittääkseen lapsen inhoamista ruoka-aineista sellaisia ruokia, joista tämäkin lapsi pitäisi. He onnistuivat. Heidän ansiostaan mies nykyään syö kaikkea ja on tehnyt ruuasta myös uransa. 

Ajattelen, että arvokasta oli myös se, että hänen ei tarvinnut oppia olevansa ongelma. Pikemminkin hän sai kokea olevansa aikuisten ajan ja vaivan arvoinen tyyppi, joka saa (aistikokemuksineen) olla sellainen kuin on, mutta voi sopivalla avulla ja positiivisuuden kautta oppia uuttakin.

Eivät kaikki aikuiset rakasta ruuanlaittoa eikä kaikilla ole koko sukua apunaan, mutta tästä tarinasta voisimme silti saada inspiraatiota ruokaan valikoivasti suhtautuvien lasten kohtaamiseen. Ruokalajeja ei välttämättä tarvitse hylätä kokonaan; joskus riittää, kun muuttaa jotenkin sitä ominaisuutta, mikä lasta siinä häiritsee. Ja tarjoilee sen ilon kautta, aikaa ja arvostusta antaen. Oikeastaan tätä ajattelua kannattaisi soveltaa kaikkiin lasten haasteisiin: pakottaminen ei kannata, puuttumattakaan ei aina voi jättää – olkaamme siis luovia ja muuttakaamme olosuhteita niin, että lapsen on omine ominaisuuksineenkin helppo oppia uusia asioita. 

Lisäys: Lapsen on kuuntelu on siis tässäkin asiassa kaiken perusta. Aikuisten pitäisi yrittää ymmärtää, mistä kyseisen lapsen ruokakokemuksessa on kyse ja mukauttaa omaa toimintaansa sen mukaan. Syitä ruokalajien välttämiselle voi olla hyvin monia erilaisia, ja niin myös keinoja pitäisi olla erilaisia.


Hakusanoja: aistiherkkyys, aistiherkkyydet, aistisäätelyn poikkeavuudet, aistiyliherkkyys, erityisherkkyys, hajuaistin herkkyys, lapsen pakottaminen syömään, lapsen syömisongelmat, makuaistin herkkyys, makutottumukset, nirsoilu, rajoittunut syöminen, ruokailo, ruokakasvatus, uusien makujen opettelu, valikoiva syöminen, valikoivuus ruokalajien suhteen, tuntoaistin herkkyys, yliherkkä makuaisti.