Lupasin kertoa lisää
artikkelini sisältöön liittyvistä aiheista. Aloitetaan vaikka ammattihenkilöiden
asenteista. Lasten toimijuuden tukemiseen vaikuttavista asenteista kertoo muun
muassa ammattihenkilöiden suhtautuminen erilaisuuteen (Olli, Vehkakoski &
Salanterä 2012).
Mitä itse sanoisit, jos
sinulta kysyttäisiin, onko ihmisten erilaisuus arvostettava asia vai normaaliudesta
negatiivisesti poikkeava ilmiö? Ensi kuulemalta voisi helposti tehdä mieli
vastata, että totta kai on hienoa, että olemme kaikki erilaisia. Mutta entä,
jos mietit vähän tarkemmin. Saattaisiko olla kuitenkin niin, että mielestäsi
erityislapset ovat vähän enemmän erilaisia kuin me muut – ja että heidän
erilaisuutensa on sellaista negatiivista erilaisuutta?
Eräs asia, joka meidät
alan ammattilaiset saattaa huomaamattammekin johtaa ajattelemaan hieman tähän
suuntaan, on se, että koko kuntoutusalan työ perustuu hyvin vahvasti medikaaliseen
malliin (josta kirjoitin myös 14.11.2011 bloggauksessani Vammaisuudesta). Siihen malliin sopii hyvin erilaisuuden pitäminen ongelmana, josta voidaan
kuntoutuksella päästä eroon, tai ainakin lieventää sen vaikutuksia.
Yksi negatiivista
erilaisuutta korostava käytäntö on lapsen arviointi normatiivisilla ja
objektiivisina pidetyillä kriteereillä. En minä sano, että ne kaikki hienot
standardoidut testit pitäisi poistaa, mutta ajatelkaas, jos edes yhdellä
työryhmän jäsenellä olisi tehtävänä kumartua lapsen korkeudelle ja yrittää
katsella maailmaa lapsen silmin. Silloin lasta ei peilattaisi siihen, miten sen
ikäiset lapset keskimäärin jostain tehtävästä suoriutuvat, vaan mietittäisiin,
että mitäs kaikkea hienoa tämä hurmaava yksilö osaakaan ja mitä hän vielä
mahdollisesti haluaisi oppia (ja miten me voisimme siinä häntä auttaa). Eikä
pelkästään mietittäisi sitäkään, mitä joku osaa,
vaan arvoa olisi silläkin, mitä joku on.
vinoa koivunkarahkaa, pahkakylkiä oksapuolia puita, pystyyn kuollutta keloa, karua kallionjärkälettä.
Mutta vieromme väistämme pelkäämme kyssäselkää,
raajarikkoa, silmäpuolta lähimmäistä - mielipuolesta puhumattakaan. Ihmettelen, miksi tämä epäjohdonmukaisuus!
- Maaria Leinonen
P.S.1 Artikkeli Olli, Vehkakoski &
Salanterä 2012 on nyt siis kaikkien luettavissa preprint-versiona Lanen tietopankista.
P.S.2 Olen tehnyt joitain lisäyksiä blogin toimintoihin: blogin voi nyt
tilata sähköpostiinsa ja minun Twitter-päivityksiäni voi seurata nyt myös
blogin etusivulta oikeasta alareunasta.