torstai 21. kesäkuuta 2012

Suhtautuminen erilaisuuteen


Lupasin kertoa lisää artikkelini sisältöön liittyvistä aiheista. Aloitetaan vaikka ammattihenkilöiden asenteista. Lasten toimijuuden tukemiseen vaikuttavista asenteista kertoo muun muassa ammattihenkilöiden suhtautuminen erilaisuuteen (Olli, Vehkakoski & Salanterä 2012).

Mitä itse sanoisit, jos sinulta kysyttäisiin, onko ihmisten erilaisuus arvostettava asia vai normaaliudesta negatiivisesti poikkeava ilmiö? Ensi kuulemalta voisi helposti tehdä mieli vastata, että totta kai on hienoa, että olemme kaikki erilaisia. Mutta entä, jos mietit vähän tarkemmin. Saattaisiko olla kuitenkin niin, että mielestäsi erityislapset ovat vähän enemmän erilaisia kuin me muut – ja että heidän erilaisuutensa on sellaista negatiivista erilaisuutta?

Eräs asia, joka meidät alan ammattilaiset saattaa huomaamattammekin johtaa ajattelemaan hieman tähän suuntaan, on se, että koko kuntoutusalan työ perustuu hyvin vahvasti medikaaliseen malliin (josta kirjoitin myös 14.11.2011 bloggauksessani Vammaisuudesta). Siihen malliin sopii hyvin erilaisuuden pitäminen ongelmana, josta voidaan kuntoutuksella päästä eroon, tai ainakin lieventää sen vaikutuksia.

Yksi negatiivista erilaisuutta korostava käytäntö on lapsen arviointi normatiivisilla ja objektiivisina pidetyillä kriteereillä. En minä sano, että ne kaikki hienot standardoidut testit pitäisi poistaa, mutta ajatelkaas, jos edes yhdellä työryhmän jäsenellä olisi tehtävänä kumartua lapsen korkeudelle ja yrittää katsella maailmaa lapsen silmin. Silloin lasta ei peilattaisi siihen, miten sen ikäiset lapset keskimäärin jostain tehtävästä suoriutuvat, vaan mietittäisiin, että mitäs kaikkea hienoa tämä hurmaava yksilö osaakaan ja mitä hän vielä mahdollisesti haluaisi oppia (ja miten me voisimme siinä häntä auttaa). Eikä pelkästään mietittäisi sitäkään, mitä joku osaa, vaan arvoa olisi silläkin, mitä joku on

Luonnossa ihailemme käkkyrämäntyä, 
vinoa koivunkarahkaa, pahkakylkiä oksapuolia puita, pystyyn kuollutta keloa, karua kallionjärkälettä. 
Mutta vieromme väistämme pelkäämme kyssäselkää, raajarikkoa, silmäpuolta lähimmäistä - mielipuolesta puhumattakaan. Ihmettelen, miksi tämä epäjohdonmukaisuus! 
- Maaria Leinonen


P.S.1 Artikkeli Olli, Vehkakoski & Salanterä 2012 on nyt siis kaikkien luettavissa preprint-versiona Lanen tietopankista.  

P.S.2 Olen tehnyt joitain lisäyksiä blogin toimintoihin: blogin voi nyt tilata sähköpostiinsa ja minun Twitter-päivityksiäni voi seurata nyt myös blogin etusivulta oikeasta alareunasta.