"Ihanat ystävät" |
Sen salaisuutta ei ehkä koskaan voida täysin määritellä,
mutta se on varmasti kaikissa muodoissaan parasta, mitä ihmiselle voi toisen ihmisen
kanssa tapahtua. Se voi olla vauvan ja vanhemman sanatonta vuoropuhelua,
ystävien avointa ja kohtaavaa keskustelua, rakastavaisten yhteen kietoutumista tai
yhteisen leikin syntymistä entuudestaan vieraan aikuisen ja lapsen välillä.
Parhaimmillaan yhteys voi syntyä myös kuntoutusalan
ammattilaisen ja vammaisen lapsen kohtaamisessa, vaikka kummallakin on omat
rajoituksensa.
Ammattilaisella saattaa olla aikuisille yleisiä puutteita
vuorovaikutustaidoissaan: osaamattomuutta heittäytyä leikkiin, kiireen
tunteeseen jumittamista, liiallista tavoitteisiin tuijottamista ja sanallisen
viestinnän yliarvostamisesta johtuvaa sanattoman kommunikaation
puutteellisuutta. Lapsella, jos hänellä on vaikka autistisia piirteitä, saattaa
olla esimerkiksi vaikeuksia puhumisessa, katsekontaktissa, toisen ihmisen
lähelle tulemisessa ja vastavuoroisessa toiminnassa.
Kun lapsi, jolla on autistia piirteitä tapaa ammattilaisen, jälkimmäinen
saattaa ottaa ohjat käsiinsä ja yrittää saada lapsen toimimaan omasta mielestään
tarkoituksenmukaisella tavalla. Tai sitten ammattilainen voi katsoa lapselle
luontaista toimintaa ja tarjota siihen mahdollisuuden - ja sen kautta vaikka
mihin.
Tällaisesta tilanteesta kuulin kertomuksen eräältä lanelaiselta
sairaanhoitajalta Kuopion yliopistollisesta keskussairaalasta eli Eija
Lappalaiselta. Hänen piti huolehtia itselleen tuntemattomasta lapsesta, josta
ei tiennyt oikeastaan muuta kuin sen, että lapsi oli kova juoksemaan
edestakaisin sairaalan käytävällä (aikuiset perässään). Lapsen
juoksumieltymyksen takia hän päätti mennä lapsen kanssa jumppahuoneeseen, jossa
olisi hyvät mahdollisuudet aktiiviseen liikuntaan.
Jumppahuoneessa hoitaja ei ryhtynyt ohjaamaan lasta tai
vaatimaan häneltä jotain, vaan alkoi vain heitellä palloa koriin muina naisina.
Molemmat näkivät toisensa isosta seinän kokoisesta peilistä.
Lapsi tarkkaili
hoitajaa ilmeisesti hieman ihmeissään, kun tämä korin saatuaan aina taputti ja
hihkui itselleen, mutta ryhtyi työntämään taaperokärryä – ja sitten juoksi heti
heittämään palloa itse, kun hoitaja irrotti pallosta otteensa. Peilin kautta
hoitaja seuraili lasta ja taputti äänekkäästi ja huusi ”jee”, kun pallo meni
korin lähelle, mutta ei katsonut lapseen suoraan.
Yleensä aikuiset lähestyvät lasta ylhäältä päin, tai
mahdollisesti jopa samalle tasolle kyykistyen. Mutta nyt hoitaja käänsikin
asetelman ylösalaisin. Hän asettui patjalle makaamaan ja tarjosi lapselle
mahdollisuuden lähestyä häntä omilla ehdoillaan.
Ja lapsi lähestyi.
Hän tuli hoitajan viereen makaamaan laulaen itselleen tuttua laulua,
johon hoitaja yhtyi. Kohta lapsi otti hoitajan kasvot käsiensä väliin ja katsoi
silmiin! Eikä siinä vielä kaikki. Kun lapsen vanhemmat tulivat, lapsi kiipesi
hoitajan syliin. Vanhemmat olivat tästä hyvin hämmästyneitä - eihän heidän
lapsensa koskaan mennyt vieraiden ihmisten lähelle, kun ei usein tuttujenkaan.
Mitä, jos kaikki hoito- ja kuntoutussuhteet alkaisivatkin
näin? Millaisia mahdollisuuksia se tarjoaisikaan kuntoutuksen suunnittelemiselle
ja toteuttamiselle yhdessä! Silloin yhteys, lapsen kuuleminen ja osallisuus
olisivat kaiken lähtökohta, ja samalla myös keino ja tavoite. Sillä jos jotain
niin hienoa olisi jo saavutettu, ei saavutetuista eduista varmaan kukaan
haluaisi luopua, vaan yhteyttä haluttaisiin lisätä ja vahvistaa. Eikö yhteyden
syntyminen olekin lopulta ihan tärkeintä elämässä - meille jokaiselle?
P.S. Kuva on Värivitamiini-taiteilijan
luvalla hänen Facebook-sivultaan.
Avainsanoja: lapsen kohtaaminen hoitotyössä, autistisen lapsen kohtaaminen, autismikirjo, autistiset piirteet, autismitietoisuus, vuorovaikutus hoitotyössä, autistisen lapsen ja aikuisen vuorovaikutus, lapsen kuuntelu, leikki kohtaamisen paikkana, dialoginen kohtaaminen, dialogisuus, kuulluksi tuleminen, toiminnallinen kuuntelu, toiminnallisuus.
Avainsanoja: lapsen kohtaaminen hoitotyössä, autistisen lapsen kohtaaminen, autismikirjo, autistiset piirteet, autismitietoisuus, vuorovaikutus hoitotyössä, autistisen lapsen ja aikuisen vuorovaikutus, lapsen kuuntelu, leikki kohtaamisen paikkana, dialoginen kohtaaminen, dialogisuus, kuulluksi tuleminen, toiminnallinen kuuntelu, toiminnallisuus.