Tyttöjen ja naisten ADHD ja ADD

Kuinka monta sellaista tyttöä tai naista olet tavannut, jolla on diagnoosina tarkkaavuushäiriö? Entä poikaa tai miestä? Jälkimmäisiä luultavasti enemmän – vaikka eroa AD(H)D-oireiden määrässä sukupuolten välillä ei joissain väestötutkimuksissa ole edes havaittu, kertoi väitöskirjatutkija, psykologi Veera Koponen MLL-säätiön Paimio-akatemian luennolla. Koposen mukaan nykyisin yleiset käsitykset ei tavoita sukupuolen ja iän vaikutusta oirekuvaan. Tyttöjen ja naisten AD(H)D on alidiagnosoitu, koska diagnoosikriteerit perustuvat pojilla tehtyihin tutkimuksiin. 

Miltä ADHD tytöillä näyttää?

Poikien oireita kuvaavat diagnoosikriteerit ovat ongelmalliset, koska tyttöjen ja poikien tarkkaavuushäiriöiden oirekuva liitännäisoireineen voi olla hyvin erilainen. ADHD:sta voidaan tunnistaa kolme esiintymismuotoa sen mukaan, täyttyvätkö sekä tarkkaamattomuus- että yliaktiivisuus-impulsiivisuuskriteerit (yhdistetty esiintymismuoto) vai pelkästään tarkkaamattomuuskriteerit (pääasiassa tarkkaamaton esiintymismuoto) tai yliaktiivisuus-impulsiivisuuskriteerit (pääasiassa yliaktiivinen tai impulsiivinen esiintymismuoto). Käytän jatkossa näistä kaikista nimeä ADHD, kuten nykyisin suositellaan. Tytöillä yleisin on häiriön tarkkaamaton esiintymismuoto (ADD:ksikin kutsuttu).

Tarkkaavuushäiriö on yleensäkin todella monimuotoinen ilmiö, joka näyttäytyy eri ihmisillä ja eri tilanteissa ja eri ikäkausina monin eri tavoin. Yleisimmin ADHD-oireeksi mielletyn koheltamisen eli yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden lisäksi tai sijasta se voi olla ali- tai ylikeskittyneisyyttä (eli totaalista uppoutumista johonkin asiaan). Se voi olla ärsykeherkkyyttä eli keskittymisen häiriintymistä helposti. Vireystason vaihtelu on yleistä; esimerkiksi aamulla voi olla lähes mahdoton päästä sängystä ylös, kun taas illalla vireystaso on niin korkea, ettei uni tule. Tyypillistä on myös alisuoriutuminen, mikä voi näkyä muuallakin kuin akateemisissa taidoissa, vaikka kotitöissä tai ihmissuhteissa. Addiktiot ovat myös tavallisia.

Lapsuudessa tytöillä näkyy vähemmän ADHD:n ydinoireita (eli ylivilkkautta ja impulsiivisuutta, mutta myös tarkkaamattomuutta). Sen sijaan tytöillä on enemmän mieliala- ja ahdistusoireita. Tytöt vaikuttavat kääntyvän sisäänpäin, kun taas pojat oireilevat ulospäin näkyvästi. Ehkä tästä kaikesta johtuen ADHD havaitaan tytöillä myöhemmin.

Nuoruudessa tytöillä on matalampi itsetunto kuin pojilla, joilla on ADHD ja muilla tytöillä, sekä suuremmat riskit päihteiden käyttöön, itsetuhoisuuteen, syömishäiriöihin ja hyväksikäytetyksi tulemiseen. Suhteet kavereihin ja vanhempiin ovat myös huonommat. 

Tytöillä on keskimäärin paremmat coping-keinot ja he pystyvät paremmin peittelemään oireitaan kuin pojat. Usein tytöt pystyvät kognitiivisten valmiuksiensa avulla selviytymään koulu- tai työpäivästä ilman että oireet näkyvät häiritsevästi, mutta sen jälkeen illalla eivät enää jaksakaan mitään tai oireet häiritsevät esimerkiksi levottomana käytöksenä. Tämäkin voi vaikeuttaa oikean diagnoosin tekemistä, jos uskotaan enemmän koulusta tullutta viestiä, ettei siellä ole mitään ongelmia. Silloin voidaan harhaanjohtavasti olettaa, että tytön oireilu iltaisin kotona johtuu kotioloista.

Myös rooliodotukset vaikuttavat yhä; tytön yliaktiivisuutta ei useinkaan ensimmäisenä oleteta ADHD:ksi, vaan joksikin muuksi (psykiatriseksi) häiriöksi. Usein tytöillä saattaakin olla liitännäisoireena esimerkiksi masennus, ahdistus tai uupumus, joka diagnosoidaan ensin, ja vasta myöhemmin saatetaan alkaa nähdä ADHD oireiden takana.

Aikuisten (naisten) ADHD

Aiemmin aikuisten ADHD on jäänyt hyvin vähälle huomiolle, sillä vasta vuonna 2013 julkaistussa mielenterveyden häiriöiden luokituksessa DSM V:ssä (The Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders, Fifth Edition) se tuotiin kunnolla esiin. Suomessa julkaistiin 4.4.2019 päivitetty käypä hoito -suositus, jossa ensimmäistä kertaa otettiin kantaa myös aikuisten tarkkaavuushäiriöihin. Asia on siis suurelle osalle lääkärikuntaa (ja muitakin ammattiryhmiä) vielä varsin vieras.

ADHD:n diagnosointi vasta aikuisena on monesta muustakin syystä haastavaa: lapsuuden asioita ei enää muisteta tarkasti, aikuisena oireet näyttävät erilaisilta ja niiden lisäksi on jopa kolmelle neljästä kertynyt joku liitännäishäiriö, joka vaikeuttaa ADHD-oireiden tunnistamista.  Kyseessä on kuitenkin aina lapsena alkanut häiriö, joka vain näyttäytyy eri tavoin. Pysyvimmät ongelmat ovat tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet, joista aikuisuudessa saattaa olla enemmän haittaa, kun ulkoista struktuuria ja tukea on tarjolla vähemmän kuin lapsuudessa. Esimerkiksi opiskelu peruskoulussa ja vielä lukiossakin on saattanut onnistua, mutta korkeakouluissa itsenäisen työskentelyn vaatimukset ovat liikaa.

Aikuiset ovat harvemmin motorisesti erityisen levottomia, mutta levottomuus saattaa siirtyä ”pään sisälle”. Myös ärsykeherkkyydessä voi olla eroa; lapset reagoivat enemmän ulkoisiin häiriötekijöihin, kun taas aikuisilla omien ajatusten polveilu hukkaa keskittymisen. Impulsiivisuus saattaa näkyä korkeassa riskinottohalussa.

Aikuisuudessa naisilla on edelleen vähemmän ADHD:n ydinoireita ja paremmat coping-keinot kuin miehillä, mutta he itse arvioivat haitat korkeammaksi kuin miehet arvioivat omansa. Monet naiset kokevat vanhemmuuden todella haastavana. Veera Koposen mielestä heillä on kuitenkin hyvät edellytykset vanhemmuuteen – varsinkin ADHD-lapsen vanhemmuuteen, koska he osaavat käyttää keinoja, jotka heillä itsellään ovat toimineet. Monella tarkkaavuushäiriöisellä naisella on myös erittäin hyvä itsereflektiokyky; kyky tunnistaa ongelmia ja puhua niistä.

Tätä jäin miettimään: millainen mahtaa olla ADHD-piirteisten naisten kyky tunnistaa omia vahvuuksia? Tämäkin teksti on ollut kovin häiriö-, oire- ja ongelmakeskeinen (koska se perustuu Veera Koposen luentoon, jossa hän ei ehtinyt omasta toiveestaan huolimatta puhua vahvuuksista paljonkaan). Ja yleensäkin ADHD:stä puhuttaessa useimmiten puhutaan sen aiheuttamista ongelmista, vaikka siihen liittyy paljon vahvuuksiakin.  Jos siihen liittyvät vahvuudet eivät ole tuttuja, niin suosittelen lämpimästi tutkimustietoon pohjautuva Anders Hansenin ”ADHD voimavarana” -kirjan lukemista (josta olen kirjoittanut täällä) – tai Frozen-elokuvan katsomista :) (lue elokuvasta lisää täältä).

P.S. 1 Olen myöhemmin kirjoittanut tyttöjen ja naisten ADHD:stä aiheesta lisää esimerkiksi koulun, opiskelun, töiden, ihmissuhteiden ja liitännäissairauksen näkökulmasta toisessa blogikirjoituksessa (tässä linkki).

P.S 2. Tämä kirjoitus perustuu luennosta tekemiini muistiinpanoihin, joten vastuu mahdollisista epätarkkuuksista on minun. Kannattaa ehdottomasti katsoa koko luento MLL:n YouTube-kanavalta (kahdessa osassa: tästä ja  tästä linkistä sekä lukea Veera Koposen ja Mervi Jehkosen artikkelin Naisen tarkkaavuushäiriö - lapsuudesta aikuisuuteen Duodecim-lehdestä (2019;135(3):283-8).

  

Avainsanoja: lasten / aikuisten / tyttöjen / naisten tarkkaavuushäiriö, tarkkaavaisuushäiriö, tarkkaavuus, tarkkaavaisuus, tarkkaamattomuus, keskittyminen, keskittymisongelmat, keskittymättömyys, neurokirjo, neuromonimuotoisuus, neuropsykiatria, neuropsykologia, ADHD-diagnoosi, ADD-diagnoosi