Suunnitellessani väitöskirjani joukkorahoituskampanjaa luin ohjeita, joissa sanottiin, että kampanjaan osallistujat ovat tärkeämpiä kuin rahoitus, toteutuipa kampanjan tavoite tai ei. Pidin sitä siinä vaiheessa lähinnä kauniina sanahelinänä. Jos tarkoituksena on hankkia jokapäiväinen leipä, niin rahoitus vaan on aika tärkeä. Mutta nyt luulen ymmärtäväni, mitä siinä tarkoitettiin.
Rahoituskampanjani on vasta alkumetreillään. Tähän
mennessä koossa on 630 euroa, ja sillä ei pitkälle pötkitä. Koko rahoitushan
peruuntuu, jos minimitavoite 6000 euroa ei tule täyteen. Mutta näiden eurojen
takana on kaksikymmentä kampanjaan osallistujaa, ja heidän osallistumisestaan
tuntemaani kiitollisuutta ei kukaan voi ottaa minulta pois – kävi miten kävi.
Olen riemuissani ihan jokaisesta, joka on osallistumisellaan osoittanut
arvostusta työlleni ja tutkimusaiheelleni!
On ihan käsittämättömän hienoa, kun tutkijat, joita itse
arvostan suuresti, ryhtyvät tukemaan minun tutkimustani. Sydäntä lämmittää myös
valtavasti, kun sukulaiset ja ystävät kiiruhtavat osallistumaan ensimmäisten
joukossa. Aivan mahtavaa on nähdä mukana niitä lasten asioiden parissa
työskenteleviä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä tai jakanut somessa samaa
ajatusmaailmaa.
Ja ihan riemastuttavaa on sekin, kun joukkoon alkaa liittyä
sellaisia, jotka eivät tunne minua henkilökohtaisesti, mutta ovat kuulleet
kampanjasta somen tai lähipiirini kautta. Ja sitten vielä sellaisiakin tuttuja,
jotka tunnen vain harrastuspiireistä ja sellaisia, joiden kanssa en pitkään
aikaan ole ollut tekemisissä. Te kaikki olette tuottaneet minulle paljon iloa!
Siis todella lämmin kiitos jokaiselle, joka on jo nyt levittänyt
tietoa kampanjasta tai osallistunut siihen itse! Ja kiitos kaikille, jotka
vielä aikovat sen tehdä! Olette kullan arvoisia kaikki!
Täältä voitte seurata kampanjan etenemistä:
Avainsanoja: joukkorahoitus, kiitollisuus, mesenaatti, tutkimusta joukkorahoituksella, väitöskirja joukkorahoituksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti