Hoitotyön rooli moniammatillisessa tiimityössä

Jokaisella ammattiryhmällä on oma roolinsa moniammatillisessa tiimityössä.  Rooli muodostuu toisaalta siitä, mikä on kunkin ammattialan ydintehtävä ja toisaalta siitä, millaiseksi sen toteutusmuoto kussakin työyksikössä muodostuu riippuen yksikön rakenteista (kuten henkilöstö ja tilat), kulttuurista (yhteistyötavat, arvot, perinteet) ja tehtävästä (esim. epilepsian hoito tai liikunnallinen kuntoutus). 

 

Suomenmaassa on hyvin monenlaisia työyksiköitä, mutta en nyt aio puhua näistä toteutusmuodon vaikutuksista hoitotyön rooliin. Sen sijaan keskityn siihen, mikä on ydintehtävä hoitotyössä ja peilaan sitä hiukan myös muiden alojen ydintehtäviin.

Hoitotieteen professori Helena Leino-Kilpi on aikoinaan nasevasti todennut, että lääketieteen tehtävä on hoitaa tauti, ja hoitotieteen tehtävä hoitaa se vaiva, joka taudista ihmiselle aiheutuu. Voisi sanoa niinkin, että lääketieteen tehtävä on hoitaa sairaus, hoitotieteen tehtävä hoitaa sairas. Mehän emme ole sairaudenhoitajia, vaan sairaanhoitajia!

Sairaan ihmisen hoitamisessa lääkärin ydintehtävä on keksiä, mistä sairaudesta on kyse ja mitä sille voidaan tehdä. Hoitajan ydintehtävä on hoitaa potilasta niin, että potilas löytää itselleen sopivan tavan suhtautua sairauteensa ja sen hoitoon. Toisin sanoin voisi sanoa, että hoitajan tehtävä on tukea potilasta löytämään voimavaransa ja mahdollistaa potilaan voimaantuminen.

Ja nämähän ovat siis yhtä tärkeitä tehtäviä, nämä lääkärin ja hoitajan tehtävät. Nimittäin jos lääkäri määrää sairauteen sopivaa lääkettä, mutta potilas ei sitä suostu ottamaan tai ei osaa ottaa sitä oikein, ei lääkkeen määräämisestä ole hyötyä. Jos taas hoitaja saa potilaan oivaltamaan lääkkeen hyödyllisyyden itselleen ja he yhdessä keksivät, mikä olisi paras tapa nauttia lääke, on hoitotyön ydintehtävää toteutettu onnistuneesti. Tai jos potilas saa hoitajan oivaltamaan, että tämä lääke ei todellakaan sovi hänelle, ja he yhdessä saavat lääkärin määräämään sopivampaa lääkettä, niin silloinkin ydintehtävä toteutuu.

Jos nyt ajattelette, että voihan lääkärikin saada potilaan oivaltamaan lääkkeen hyödyllisyyden ja sopivan nauttimistavan, niin olette aivan oikeassa. Mutta tähän näkökulmaan palaan myöhemmin.

Keskeistä hoitotyön ydintehtävässä on potilaan ainutkertaisuuden kokonaisvaltainen kohtaaminen ja hänen hyvinvointinsa edistäminen vuorovaikutuksessa potilaan kanssa. Kokonaisvaltaisuuteen kuuluu sekä potilaan että hänen hyvinvointinsa ymmärtäminen fyysiseksi, psyykkiseksi ja sosiaaliseksi kokonaisuudeksi.  Kohtaamiseen kuuluu omana itsenään oleminen ja potilaan kuuntelu kaikilla aisteilla. ”Vuorovaikutuksessa potilaan kanssa” tarkoittaa dialogista kanssakäymistä, jossa yhdessä luodaan jotain sellaista, mihin kumpikaan ei yksin olisi kyennyt.

Ydintehtävän lisäksi hoitajalla on muitakin tehtäviä, joissa hän saattaa hyödyntää muiden alojen tietoa ja soveltaa muiden alojen ydinosaamista, mutta nekin olisi tehtävä hoitotyön ydintehtävää kunnioittaen.

Jos puhutaan lapsen kuntoutukseen liittyvästä hoitotyöstä, niin periaatteessa hoitajan roolin pitäisi ydintehtävän osalta pysyä samana, kuin sairaan potilaan hoidossakin. Vain sen toteutusmuoto vaihtuu. Kuntoutushoitotyössä on kuitenkin sama vaara kuin perinteisessä sairaanhoitotyössä. Hoitaja voi unohtaa ydintehtävänsä tai sekoittaa sen toisen alan tehtäviin.

Ongelma on siis se, jos me hoitajina tavoittelemme jonkin toisen ammattialan lähestymistapaa ja ydintehtävää omamme kustannuksella emmekä sen ehdoilla.

Hoitotyön ydintehtävän toteutus lasten kuntoutushoitotyössä olisi siis hoitaa lasta niin, että lapsi (ja muu perhe) löytää itselleen sopivan tavan suhtautua vammaan(sa) ja sen kuntoutukseen. Tämä sopiva tapa suhtautua vammaan voidaan löytää vain lasta ja muita perheenjäseniä kuuntelemalla ja heidän kanssaan vuorovaikutukseen asettumalla.

Kuntoutuksen tavoitteena kai kaikkien ammattilaisen mielestä on se, että lapsi voisi elää hyvää elämää. Se, mitä on hyvä elämä kunkin lapsen kohdalla ja miten siihen päästään, pitäisi ammattilaisten selvittää yhdessä lapsen ja vanhempien kanssa. Tähän tarvitaan monen alan ammattilaisia ja ammattilaisten tietoa. Esimerkiksi fysioterapeutti voi kertoa, että jos lapsen raajoja ei jumpata ja käytetä erilaisia lastoja, ne ennen pitkää vääntyvät kivuliaisiin virheasentoihin. Tai puheterapeutti voi kertoa, että viittomien käyttäminen edistää myös lapsen puhumaan oppimista.

Mutta sen selvittäminen, mitä lapsi itse haluaisi elämältään, ei ole perinteisesti kuulunut kenellekään. Mielestäni se kuitenkin olisi nimenomaan hoitotyön ydintehtävän toteuttamista.

Mutta kyllähän tosiaan lääkärikin voi potilasta kuunnella ja suhtautua häneen kokonaisuutena. Tarkemmin sanottuna jokainen HYVÄ lääkäri tekeekin niin. Mutta tiedättekö, mistä siinä silloin on kysymys? Siitä, että lääkäri käyttää oman alansa ydintehtävän (sen tautien selvittämisen) lisäksi hoitotyön ydinosaamista.

Ai miten niin hän voi niin tehdä, vaikkei ole saanut hoitotieteellistä koulutusta? No siten, että monella alalla ydintehtävä on sellainen, että sen voi osata joko intuitiivisesti tai sitten sitä voi mahdollisesti oppia opetettuna. Jos ajatellaan esimerkiksi psykologian ydintehtävää, joka on ihmisen mielen toiminnan ymmärtäminen ja siihen vaikuttaminen, niin sitä voi tehdä joko psykologian oppeja ja teorioita tietoisesti hyödyntäen tai intuitiivisesti. Parhaimmat ammattilaiset pystyvät yhdistämään molemmat tavat.

Pelkkä intuitiivinen taito ei kuitenkaan riitä tekemään kenestäkään alan ammattilaista, ja sellaista osaamista on myös vaikea jakaa eteenpäin. Mutta jos me hoitotieteen ja hoitotyön edustajat olemme tietoisellakin tasolla tarpeeksi hyvin perillä hoitotyön ydintehtävästä, voimme jakaa sitä osaamista myös muille aloille, joista löytyy hoitamisen ulottuvuus.  Tämä ajatus syntyi kuunnellessani ystäväni, hoitamista syvästi arvostavan TtM Riina Junnilan pohdintaa siitä, että meidän tulisi tarkastella muita tieteenaloja siltäkin näkökannalta, että niissä on jotain hoitamiseen kuuluvaa.

Parhaimmillaan moniammatillisessa tiimityössä niin hoitajat kuin muidenkin ammattiryhmien edustajat ovat hyvin tietoisia sekä omasta ydintehtävästään että toisten tehtävistä. Tällöin jokainen on vapaa keskittymään ydintehtäväänsä, kunhan muistaa, että tiimityössä jokaisen velvollisuus on omalla toiminnallaan mahdollistaa muidenkin ammattilaisten ydintehtävän toteutuminen. 

(Tämä on lyhennelmä Lanen  koulutuksessa 9.11.2012 pitämästäni luennosta. Koulutuspäivä oli kaikkinensa upean antoisa ja oli hienoa päästä näkemään melkein koko lähes satapäinen jäsenistökin! Mahtavaa, että yksivuotias yhdistyksemme sai aikaan niin hienon koulutuksen - tästä on hyvä jatkaa!)