keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Aikuinen, joka osasi leikkiä

Olipa kerran mummo, joka osasi leikkiä. Hän lähti lastenlasten kanssa kulkurina pellonreunaa pitkin isolle kivelle, jossa syötiin evääksi otettuja karnevaalikeksejä ja mummo näytti, miten haavanlehdistä tehdään pureskelemalla pöytäliinoja.

Mummo osasi leikkiä piilosta, kauppaa, koulua ja ihan vaikka mitä. Naapureiden lapsilta hän oppi uusia leikkejä sitten, kun lapsenlapset olivat ohittaneet leikkimisiän. Lastenlastenlasten kanssa hän vielä yli yhdeksänkymmentävuotiaana konttasi lattialla pallon perässä ja juoksi hippaa ympäri taloa.

Lasten kanssa on sillä tavalla mukavaa,
kun siis kerta kaikkiaan on mukana siinä,
eikä vaan ole sitten olevinaan.
Ja silloin kun siihen ikään kuin antautuu,
niin se on silloin hauskaa aikuisestakin
– sanoi mummo.

Kuulkaas tätä, kaikki maailman mummot ja äidit ja tädit ja kummit ja hoitajat ja opettajat ja muut aikuiset, erityisesti kaikki aikuiset naiset – miehet kun ovat perinteisesti olleet vahvemmilla näissä leikkijutuissa ihan tutkitustikin. Leikki ei ole aikuisen velvollisuus muiden velvollisuuksien joukossa, vaan ilo, jonka lapset mahdollistavat! Ja hauskinta se on silloin, kun siihen oikeasti lähtee mukaan!


Meeri-mummoa ja yhteisiä leikkejä rakkaudella muistaen
hautajaispäivän iltana 30.6.2015

Johanna

4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Kiitos tärkeästä muistutuksesta, Johanna!

    VastaaPoista
  2. Hauska hautajaispäivän muistelo

    VastaaPoista
  3. Ihana kiitos Meeri-mummolle - vaikka oletan sinut tuntien että ehdit kiittää häntä myös tämänpuoleisessa:).

    Niin leikkiin osallistumisessa tai missä tahansa aidoksi yhteiseksi koetussa mukanaolijat osallistuvat samaan todellisuuteen, kehykseen - tai pitäiskö sanoa että toisen (tai jonkun) ehdottaessa astuvat mukaan ja sitten yhdessä tuottavat sitä todellisuutta. Ja sellainen tuntuu niin hyvältä molemmista - mummo tiesi:)!

    VastaaPoista