Mummo osasi leikkiä piilosta, kauppaa, koulua ja ihan
vaikka mitä. Naapureiden lapsilta hän oppi uusia leikkejä sitten, kun
lapsenlapset olivat ohittaneet leikkimisiän. Lastenlastenlasten kanssa hän vielä
yli yhdeksänkymmentävuotiaana konttasi lattialla pallon perässä ja juoksi
hippaa ympäri taloa.
Lasten kanssa on
sillä tavalla mukavaa,
kun siis kerta
kaikkiaan on mukana siinä,
eikä vaan ole
sitten olevinaan.
Ja silloin kun
siihen ikään kuin antautuu,
niin se on silloin
hauskaa aikuisestakin
– sanoi mummo.
Kuulkaas tätä, kaikki maailman mummot ja äidit ja tädit
ja kummit ja hoitajat ja opettajat ja muut aikuiset, erityisesti kaikki
aikuiset naiset – miehet kun ovat perinteisesti olleet vahvemmilla näissä
leikkijutuissa ihan tutkitustikin.
Leikki ei ole aikuisen velvollisuus muiden velvollisuuksien joukossa, vaan ilo,
jonka lapset mahdollistavat! Ja hauskinta se on silloin, kun siihen oikeasti
lähtee mukaan!
Meeri-mummoa ja yhteisiä leikkejä rakkaudella
muistaen
hautajaispäivän iltana 30.6.2015
Johanna
Ihana kirjoitus! Kiitos tärkeästä muistutuksesta, Johanna!
VastaaPoistaKiitos kaima!
PoistaHauska hautajaispäivän muistelo
VastaaPoistaIhana kiitos Meeri-mummolle - vaikka oletan sinut tuntien että ehdit kiittää häntä myös tämänpuoleisessa:).
VastaaPoistaNiin leikkiin osallistumisessa tai missä tahansa aidoksi yhteiseksi koetussa mukanaolijat osallistuvat samaan todellisuuteen, kehykseen - tai pitäiskö sanoa että toisen (tai jonkun) ehdottaessa astuvat mukaan ja sitten yhdessä tuottavat sitä todellisuutta. Ja sellainen tuntuu niin hyvältä molemmista - mummo tiesi:)!