Lapselle turvallinen terveydenhuolto

Terveydenhuollon ajattelisi olevan lapselle turvallinen paikka, onhan se olemassa nimenomaan potilaan terveyden takia, ja kyllä kai terveys ja turvallisuus liittyvät tiiviisti yhteen? Senkin ajattelisi edistävän turvallisuutta, että ammattilaisten työ perustuu vahvasti näkemykseen lapsen oikeudesta tulla suojelluksi (Pollari 2019).

Kuitenkin terveydenhuolto aiheuttaa lapsille usein pelkoja ja turvattomuuden tunnetta. Esimerkiksi Salmelan (2010) tutkimuksessa jotkut lapset kokivat terveydenhuollon ammattilaisten vahingoittaneen heitä tai aiheuttaneen heille vaaraa. He myös tunsivat epäluottamusta ammattilaisiin, joiden käytöksen kokivat uhkaavaksi tai epärehelliseksi. Lapset pelkäsivät myös monia muita asioita, kuten tuntemattomia tilanteita, eroa vanhemmista ja kontrollin menetystä.

Terveydenhuolto ei siis välttämättä ole aina ollenkaan riittävän turvallinen paikka lapsille.

Ajattelen tämän johtuvan kahdesta väärinkäsityksestä tai oikeastaan asioiden ymmärtämisestä vain puolittain. Ensimmäinen on se, että terveys nähdään aivan liian usein pelkkänä fyysisenä terveytenä, joka voidaan hoitaa lääkkeillä ja toimenpiteillä. Tämä on virheellinen käsitys jo sikäli, että pelkän fyysisenkään terveyden hoitamiseen eivät riitä pelkät fyysiset toimenpiteet, koska ihminen ja hänen elämänsä ovat kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Lapsen paranemiseen syövästäkään ei vaikuta pelkkä lääketieteellinen hoito (Tolkkinen ym. 2018). (Lue lisää: esimerkiksi Louhiala 2021). Aikuisten silmissä melko pienten päiväkirurgisten toimenpiteidenkin jälkeen lapsilla on todettu käyttäytymismuutoksia, unihäiriöitä, eroahdistusta vanhemmista, syömisvaikeuksia ja lääkäripelkoa jopa vielä vuoden päästä asiaa toimenpiteestä (Kain ym. 1996).  On siis syytä olettaa, että fyysisenkin terveyden hoitamiseen tarvitaan psyykkistä turvallisuutta eli turvallisuuden kokemusta.

Toinen puolittainen ymmärrys koskee lasten tarvetta suojelluksi. On aivan totta ja merkityksellistä, että lapset tarvitsevat suojelua, mutta oikeus siihen voi ei toteutua täysimääräisenä, jos jätetään huomiotta lasten toinen perustavanlaatuinen oikeus, eli oikeus vaikuttaa oman elämänsä asioihin.

Mitä sitten pitäisi tehdä, että lapsi voisi kokea hoitonsa turvalliseksi?

Ensinnäkin pitäisi ymmärtää, että koskaan ei voida hoitaa pelkkää kehoa – ei koskaan. Aina on kohdattava ihminen kokonaisuutena, hoidettava myös mieltä; mahdollistettava turvallisuuden kokemus. (Tähän liittyen olen kirjoittanut toimenpidepelkojen lievittämisestä täällä: https://cp-liitto.fi/toimenpidepelko/.) Mieli, keho, ihmisten väliset suhteet ja suhde muuhun ympäristöön kietoutuvat aina toisiinsa. Ne on kaikki huomioitava hoidossa – aina.

Toiseksi (jotta ensimmäinen voisi toteutua), on kuunneltava lasta. Koska ei voi suojella, jos ei tiedä, ketä suojelee ja miten juuri häntä on suojeltava. Lapsilla on keskenään hyvin erilaisia tarpeita esimerkiksi sen suhteen, miten paljon tietoa omasta sairaudestaan he haluavat kuulla. Toiset lapset haluavat kuulla kaikki yksityiskohdat ja toiset taas vain pääkohdat, eikä ero edes riipu lapsen iästä (Young ym. 2003). Mitään muitakaan asioita ei voi olettaa vain sen perusteella, että potilas on lapsi tai tietyn ikäinen lapsi. 

Jotta terveydenhuolto voisi olla sekä fyysisesti että psyykkisesti turvallinen paikka lapsille, olisi lasten vanhempien ja ammattilaisten opittava paremmin kuuntelemaan lapsia. Kuuntelu ei tarkoita sitä, että lasten pitäisi saada tahtonsa läpi kaikessa, vaan sitä, että aikuiset yrittävät ymmärtää lapsen näkökulmaa ja ottaa sen vakavasti. Lapsilla on itsestään ja elämästään tietoa, jota aikuisilla ei ole. Sitä tietoa tarvitaan, jotta hoito voisi olla fyysisesti ja psyykkisesti turvallista.

14.–20.11.2022 vietetään lapsen oikeuksien viikkoa, 

jonka teemana on lasten oikeus turvallisuuteen. 

Lue lisää: https://www.lapsenoikeudet.fi/kampanja/lapsenoikeuksienviikko/ 

 

Lähteet löytyvät Kirjallisuutta-välilehdeltä. 

 

Asiasanoja: lapsen oikeudet, lapsen oikeuksien viikko, lapsen oikeus osallisuuteen, lapsen oikeus tulla kuulluksi, lapsen oikeus tulla suojelluksi, lapsen oikeus turvallisuuteen, lapset ja potilasturvallisuus, lapsinäkökulma, lapsipotilas, lasten ja nuorten hoitotyö, lasten kuuntelu, lasten osallisuus terveydenhuollossa, lasten pelot, lasten sairaalapelot, lastensairaala, lastensairaanhoito, neuvola, potilasohjaus, toimenpidepelko, turvallisuus, turvallisuuden periaate.

 

 

Lapsi näkee kukkia

Lapsi näkee kukkia ja seppeleitä, aikuinen rikkaruohoja, työtä ja vaivaa.

Kumpi on oikeassa? 

Molemmat! On totta, että voikukka leviää nopeasti ja valtaa alaa muilta kasveilta, joten sen leviämistä kannattaa estää, jos haluaa muidenkin kasvien elävän. Mutta yhtä lailla on totta, että auringonkeltaiset valopilkut voivat olla ilo silmälle ja seppelepäiset lapset vielä isompi ilo.

Voikukka-ajatus kannattaa pitää mielessä, kun mietitään lapsen ja aikuisen näkökulmaa. Monessa kohtaa on löydettävissä tämä ”molemmat ovat oikeassa” -ajatus, mutta olemme silti tottuneet ajattelemaan ja toimimaan niin, kuin pelkästään aikuisten näkökulmilla olisi merkitystä. Tämä liittyy lapsikäsitykseen, jossa lapsen tulevaisuus painottuu tämän hetken kustannuksella (josta olen kirjoittanut enemmän Lapsinäkökulma-blogissa: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2021/05/20/beings-ja-becomings/ ja tässäkin blogissa: http://lastentahden.blogspot.com/2021/06/lapsilta-opittua.html ). Esimerkiksi vammaisten lasten elämään liittyvissä palveluissa kuten kuntoutuksessa (Fahy ym. 2020, Nordström ym. 2020, Olli ym. 2014, Olli ym. 2021) ja sosiaalityössä (Engwall & Hultman 2020) tämä on todella tyypillistä.

Lasten näkökulmia arvostamalla voisimme siis saada paljon iloa ja keveyttä omaankin ajatteluumme ja olemiseemme. Mutta luultavasti on niin, että lasten näkökulmia arvostamalla voisimme usein saada vielä paljon enemmänkin, kuten voi huomata viemällä voikukkaesimerkkiä pitemmälle. Nimittäin voikukkien hyvät arvothan eivät ole vain silmänilon tuottamisessa. Niiden kukkiminen on hyväksi pörriäisille, ja pörriäiset ovat hyväksi muulle luonnolle. Ja kaiken lisäksi ihmiset voisivat suoraankin hyödyntää voikukkia salaateissaan sen sijaan, että tuhoaisivat ne alkutekijöissään. Voi siis olla, että koko maailmassa olisivat asiat paljon paremmin, jos asioita tarkasteltaisiin useammin lasten näkökulmista, jolloin aikuisetkin voisivat ehkä löytää uusia näkökulmia tai ainakin laajentaa aikaisempia ajatuksiaan.  

Itse haluan kuitenkin korostaa lasten näkökulmien arvostamista nimenomaan lasten itsensä takia. Sillä, että tässä hetkessä aidosti arvostamme sitä, miltä maailma heidän silmissään näyttää, on merkitystä sekä lasten tämän hetken että tulevaisuuden kannalta.  Tässä hetkessä se mahdollistaa sekä lapsen kokemuksen omasta arvokkuudestaan että sellaiset aikuisten ratkaisut, jotka ovat lapsen elämän kannalta mielekkäitä. Se taas mahdollistaa lapselle mielekkään elämän tulevaisuudessakin, koska silloin omaa arvoaan ei tarvitse tavoitella epäterveillä tavoilla tai toisia alas painamalla.

Olemme usein vain niin keskittyneet kehittämään lasten käyttäytymistä ja osaamista tulevaisuutta varten, että unohdamme kehittää omaa ajatteluamme ja toimintaamme tässä hetkessä. Onneksi lapset voivat meitä siinä opettaa!

 

P.S. Jos haluat oppia lisää lapsilta, mutta et tiedä miten, kannattaa tutustua Pelastakaa Lapset ry:n Lapsilta opittua -sivujen käytännöllisiin työkaluihin: https://www.pelastakaalapset.fi/lapsilta-opittua/

 

Asiasanoja: Aikuiskäsitys, beings ja becomings, lapsikäsitys, lapsinäkökulma, lasten kuntoutus, lasten kuuntelu.