sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kuri ja järjestys


Kyllä lapsille täytyy pitää kuria. Niin kotona, koulussa kuin muissakin lapsia kasvattavissa ja hoitavissa paikoissa. Se on lapsen parhaaksi. Mutta kuinka paljon ja millä keinoin, kysytään nyt viimeaikaisen kouluruokalaepisodin ansiosta. Mielestäni nämä kysymykset eivät kuitenkaan ole niitä oleellisimpia.

Sivistyssanakirjan mukaan kuri tarkoittaa jossakin henkilöryhmässä vallitsevaa valvottua (hyvää) järjestystä. Minusta tärkeintä olisi selvittää, mihin kuri eli järjestys perustuu ja mikä sen käyttämisen tavoitteena pitäisi olla. Jos kuri perustuu pelkästään kuriin itseensä, eli siihen, että "kyllä kuria pitää olla ja tällaista sen pitää olla", se on heikolla pohjalla. Silloin se jää tyhjäksi ulkoisten sääntöjen noudattamiseksi. 

Mielestäni kurin pitäisi rakentua kunnioittamisen, välittämisen ja yhteisen ihmisarvon pohjalle. Nämä pitäisi ensin rakentaa vahvaksi ja vasta sitten miettiä kurin toteutuskeinoja. Sillä jos aikuinen ei välitä lapsesta, jolle pitää kuria, hän ei saa kurilla aikaan sitä, mitä pitäisi. Voi olla, että hän saa aikaan alistumista, mutta mielestäni sen ei pitäisi olla kurin tavoite. 

Itse pidän kurin tarkoitusta pääpiirteittäin samanlaisena kaikissa lasten kanssa tekemisissä olevissa yhteisöissä; perheessä, päivähoidossa, koulussa, terveydenhuollossa, lastensuojelussa – ja koko yhteiskunnassa. Jotakin tämän tapaista se voisi olla: kurin tarkoitus on mahdollistaa, että jokainen (niin lapsi kuin aikuinenkin) voisi toimia omassa tehtävässään parhaalla mahdollisella tavalla ja että kaikilla olisi hyvä olla yhdessä.

Tällaisen tarkoituksen toteuttamiseen eivät riitä pelkät ulkoiset kurinpitokeinot. Tarvitaan asennetta, joka antaa oikean merkityksen järjestyksenpidolle. Jos opettajan asenne on sellainen, kuin Turun sanomien jutussa haastatellun anonyymin opettajan, en ihmettele, että ongelmia on kurinkin kanssa. Oppilaitaan sekopäiksi kutsuvalla opettajalla on paha asenneongelma, josta varmasti seuraa muitakin ongelmia. Sillä se, miten toisista puhuu, ei vain kerro todellisuudesta, se myös luo sitä.

Ennemmin kuin lisää kuria tarvittaisiin parempaa kuria. Tarvittaisiin kuria, joka perustuu kuuntelemiseen: kuka on tämä lapsi, miksi hänen on vaikea pysyä järjestyksessä ja miten voisin parhaiten auttaa häntä niin, että meillä kaikilla olisi hyvä olla? Tarvitaanko tässä tilanteessa lempeää juttelua, tiukkaa puhuttelua vai fyysistä ohjausta? Sekoittavatko minun omat tunteeni nyt tulkintaani tilanteesta? 

Joskus aikuinen menettää malttinsa ja käyttää kovempia keinoja kuin olisi ollut tarpeen. Silloin aikuisen pitää osata pyytää anteeksi. Siinä ei menetä lapsen kunnioitusta, jos on sen aiemmin ihmisarvoisella kohtelulla saavuttanut. Ehkä voi jopa saada takaisin sen, jonka malttinsa menettämällä menetti.

Ennen lapset opetettiin kunnioittamaan aikuisia pelon kautta. Ehkä siitä jonkinlaista pelonsekaista kunnioitusta syntyikin, mutta sen sijaan saattoi jäädä syntymättä kunnioitus omaa ihmisarvoa ja toisten lasten ihmisarvoa kohtaan. En pidä kovinkaan tavoittelemisen arvoisena opetusta, jonka viestinä on, että ihmisarvo ja ihmisoikeudet kuuluvat vain ylemmässä asemassa oleville. Valitettavasti nykyisinä aikoinakin esimerkiksi koulumaailmassa tutkitusti näkyy oppilasta lamaannuttavaa aikuisvuorovaikutusta, joka tuottaa häpeän, pelon ja ärsyyntymisen tunteita lapsille (Kautto-Knape 2012).  Mielestäni oleellista olisi kysyä, mitä sille asialle voitaisiin tehdä!

P.S. Minua pyydettiin vierailijaksi Innokylän blogiin, käykäähän lukemassa!

3 kommenttia:

  1. Niin no, eikö sama asia koske murhaajia? Miksi ne ovat murhansa tehneet? Siinä vaiheessa kun lapsi on iso ja väkivaltainen kuten Turun jutussa, jälki saattaa olla jo aika sekopäisen näköistä. En laittaisi sitä opettajan syyksi, vaikka hän tätä sanaa käyttäisikin.

    VastaaPoista
  2. Hei anonyymi, en ihan ymmärrä, mitä haluat verrata murhaajiin, mutta yritän vielä selventää mitä itse tarkoitan. Opettajan tehtävä koulussa on auttaa oppilaita oppimaan. Vaikka oppilas käyttäytyisi sekopäisesti, opettaja voi itse valita, katsooko oppilasta "hän on sekopää"-lasien vai "hän on ihminen"-lasien läpi. Mielestäni tehtävänsä takia opettajalla ei kuitenkaan ole oikeutta valita lapsen ihmisyyden ohittavaa asennetta. Eikä sen valitsemisesta edes ole hyötyä kenellekään. Jos näkee toisen ihmisen sekopäänä, oma asenne estää silloin auttamasta sitä toista.

    VastaaPoista
  3. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" lienee suomessakin paljon viljelty kansanviisaus. Tarkoittako se sitten fyysistä kuria, jota takavuosina vilä pidettiin moraalisesti oikeutettuna vai jotain muuta kuria todentuu yhteisön arvoja vasten.

    Keskustelin nyt jo 18-vuotiaan nuoreni kanssa tästä koulujupakasta ja yllätykseni huomasin hänellä olevan tieukempi suhde auktoriteetin oikeuksiin rahjoittaa kurittomuutta kuin minulla, hänen kasvattajallaan. Silloin oivalsin, että käsitys kurista ja järjesyksestä kumpuaakin hyvin vahvasti omasta filosofisesta suhteesta yhteiskunnasta ja elämänarvoista. Itse en koskaan ole hyväksynyt kurinpitoisena toimenpiteenä lastenkaan kasvattamisessa "hylkäämistä". Siksi en ole harrastanut omaan huoneseen sulkemista tai yleensäkään jäähyjä. Eipä niihin oikeastaan ole olliut tarvettakaan. Nuorimmaisen, poikani, kohdalla kasvatukselliset menetelmät ovat kyllä olleet tiukkaotteisempia kuin vanhempien tyttöjeni. Lapset suhtautuvat asioihin eritavoin ja heidän pysäyttämsiekseen tarvitaan erilaisia menetelmiä- Jo pienenä huomasin, että on tärkeää käyttää ei sanaa vain silloin kuin siitä on tarkoituksenmukaista pitää kiinni ja sitten myös pidettävä siitä kiinni. Täten myös itse on joutunut opettelemaan tärkeintä kurillista aiaa, joka on aiheellista siirtää eteenpäin, itsekuria.

    Sitten tähän murhaaja-juttuun. Tuskin kukaan meistä pääsee niin kovin puhtain paperein tästä asiasta. Vanha äitini on opettanut, että vihastuminen on jo siemen murhalle ja että loukkaantuminen synnyttää lisää loukkaantumista. Näidenkin asioiden ymmärtämisestä voisi olla hyötyä kasvatustehtävässä. Siksipä olisi tärkeää ponnistella ilmapiirin eteen, jossa ihmisillä olisi kaikilla ääni, jossa heikoista tulisi vahvoja ja vahvat voisivat olla heikkoja, mutta lujia yhdessä.

    VastaaPoista