Mikä blogi?

Kymmenen päivää sitten perustettiin Suomeen valtakunnallinen lastenneurologian hoitajien yhdistys Lane, jota moni oli ehtinyt jo kauan odottaa. Minut valittiin puheenjohtajaksi. Se oli sysäys, jonka tarvitsin saadakseni vihdoin aikaiseksi ryhtyä bloggaamaan.

Ai mitenkä niin vihdoin? No, olen syksystä 2006 asti kirjoittanut 890 sivua päiväkirjaa kehityshäiriöisten lasten hoitotyöhön liittyvästä väitöskirjatutkimuksestani, ja siihen prosessiin on liittynyt jos jonkinmoista pohdintaa lapsuudesta, vammaisuudesta ja hoitotyöstä. Noihin sivuihin on mahtunut jokunenkin ajatus, jonka olisin mielelläni jakanut muidenkin aihepiiristä kiinnostuneiden kanssa, mutta sille ei ole ollut mitään kanavaa lukuun ottamatta joidenkin yksittäisten ihmisten kanssa käytyä ajatustenvaihtoa.

Tavoitteita ja käsitteitä

Tavoitteena tämän blogin kirjoituksilla on ”lapsen paras”. Koska olen viettänyt viimeiset yhdeksän vuotta tiiviissä kontaktissa tiedemaailmaan, tunnen vastustamatonta tarvetta heti ensimmäiseksi määritellä käsitteitä.

Aloitetaan nyt vaikka noista ”lapsi” ja ”paras”. Tässä blogissa ollaan kiinnostuneita ensisijaisesti sellaisista lapsista, joiden takia lastenneurologista hoitotyötä tehdään. Siis lapsista, joiden aivojen ja hermoston kehitys tai toiminta ei ole mennyt aivan niin kuin enemmistöllä menee, jolloin voidaan antaa monenlaisia diagnooseja kuten vaikka kehitysvamma, ADHD, autismi, dysfasia, CP-vamma ja epilepsia.

Mikä sitten on lapsen paras? Helppo vastata, ilmeisesti vaikea toteuttaa, koska niin moni lapsi jää ilman sitä joko jo lapsena tai sitten viimeistään aikuisena: mahdollisuutta elää onnellisena läheistensä kanssa; hyväksyttynä ja rakastettuna sellaisena kuin on, yhteiskunnan tasavertaisena jäsenenä, porukkaan kuuluen, omia lahjojaan itselleen sopivalla tavalla kehittäen, antaen ja saaden.

Tähän teeman tulen todennäköisesti palaamaan moneen kertaan – että mitä se sitten käytännössä voisi tarkoittaa. Mutta sanottakoon jo nyt, että en usko kenenkään meistä aikuisista voivan automaattisesti tietää, mikä on kunkin yksittäisen lapsen parhaaksi käytännön tasolla. Luulen kuitenkin, että avain siihen tietämiseen on lapsen kuuntelu. Siihenkin aiheeseen palaan varmasti vielä moneen kertaan.

Miksi Lasten tähden?

Vaikeaa oli valita blogille lyhyttä ja ytimekästä nimeä, joka kuitenkin kertoisi jotain tärkeää tästä blogista. Päädyin tähän, koska se kertoo, miksi minä työtäni teen ja myös mitä tarkoitusta varten Lane on perustettu. Joskus kyllä mietin, että enkö olisi voinut valita jotain helpompaa ammattia ja tutkimusaihetta – ja aina päädyn siihen, että en vain olisi. En ainakaan mitään yhtä tärkeää!

Mutta jottei alkaisi kuulostaa liian siirappiselta, niin todettakoon, että tietenkin teen työtäni myös itseni tähden. Siksi, että pidän siitä ja koen sen antoisaksi. Nautin aikoinaan sairaanhoitajan työstä lastenneurologisella osastolla, kun sain siellä tutustua kerrassaan hurmaaviin persoonallisuuksiin - ja kasvattaa luonnettani niiden vähemmän hurmaavien kanssa… Nykyään nautin, kun saan syventyä juurta jaksain pohtimaan sekä muiden tutkijoiden kirjoitusten että oman tutkimukseni avulla sitä, miten näitä kaikkia erilaisia persoonallisuuksia voitaisiin auttaa saamaan hyvä elämä.

Ai niin, se vielä, että en halunnut nimeen mitään määritelmää näille lapsille. Tämä sen tähden että haluan itsellenikin jatkuvasti muistuttaa, että vaikka olisivatkin sairaita tai vammaisia, niin ensisijaisesti kuitenkin aina lapsia.

Kenelle?

Kirjoitan tätä blogia ensisijaisesti hoitotyöntekijöille. Mutta toivotan lämpimästi tervetulleiksi lukemaan ja kommentoimaan ihan kaikki aihepiiristä kiinnostuneet, niin ammattilaiset kuin maallikotkin. Olisi hienoa, jos tämä voisi toimia kohtauspaikkana eri viitekehyksistä tuleville ja paikkana avoimelle keskustelulle. Toivon saavani välillä vieraileviksi bloggaajiksi myös muita Lanen hallituksen jäseniä, jotka voivat tuoda terveisiä käytännön hoitotyöstä, jota en itse enää moneen vuoteen ole tehnyt.

Vaikka kirjoitan blogia Lanen puheenjohtajana, niin vastaan itse täällä esitetyistä ajatuksista ja näkökulmista. Toivottavasti yhdistyksen jäsenet ja hallitus älähtävät, jos ne poikkeavat kovasti heidän näkemyksistään! Yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua kotisivuumme, vaikka niiden työstäminen onkin vielä vähän vaiheessa: http://lastenneurologianhoitajat.yhdistysavain.fi/

Tässä blogin esittely, minun esittelyni näette sivupalkista, ja Lanesta voitte lukea lisää kotisivuilta. Tämän sivun kommenteissa voisivat esittäytyä sitten blogin lukijat! Arvostan suuresti, jos voitte kommentoida omalla nimellänne, mutta jos ette, niin kannattaa valita sellainen nimimerkki, jolla erottuu muista blogin kommentoijista.