Liian paljon oikeuksia?

”Niillä on jo nytkin liian paljon oikeuksia”, tuhahti eräs, jolle tarjosin tuota kuvassa olevaa julistetta Educa-messuilla Lapsen oikeuksien viestintäverkoston ständiltä mukaan otettavaksi. Eikä hän ollut ainoa, joka jotain tämän suuntaista sanoi. Harmi, että olin liian hidas jatkamaan tuosta keskustelua, kun kysymykset tulivat mieleen vasta jälkikäteen. Mutta ehkäpä täällä blogissa syntyy se keskustelu!

Heitän nyt kuitenkin joitain arvauksia, mitä tällaisen kommentin takana voisi olla. Ehkä aikuinen, joka näin sanoo, kokee, että lapset tai nuoret ovat liiankin paljon äänessä silloin, kuin ei saisi olla, tai sellaisella tavalla, joka ei ole suotavaa. Ja niin onkin, ettei lapsen oikeuksilla pidä perustella huonoa käytöstä. Ei lapsen oikeus tulla kuulluksi tarkoita sitä, että hän saa sanoa mitä vain ja milloin ja missä vain. Aikuisen velvollisuuksiin kuuluu sekä asettaa rajat että huolehtia siitä, että lapset kykenevät niitä noudattamaan. 

Mutta aikuisen velvollisuuksiin kuuluu myös selvittää syyt lapsen huonon käytöksen takana. Ilmaiseeko lapsi sillä turvattomuutta, kun aikuinen ei ole pystynyt pitämään kiinni rajoista TAI pitää niistä liian kovaa kiinni eikä ymmärrä, että ne ovat tälle lapselle liian vaativat? Vai onko lapsella muusta syystä paha olla?   

Toinen useampaan kertaan kuultu kommentti oli se, että juurihan nämä asiat marraskuussa lapsen oikeuksien viikolla käsiteltiin, ja kyllä se meidän koulun lapsen oikeuksien vastaava sitten taas ensi marraskuussa niistä laittaa meille materiaalia. Tästä kommentista kuulee, ettei lasten oikeuksia ole oikein sisäistetty asiaksi, joiden pitäisi näkyä ja toteutua vuoden jokaisella viikolla, jokaisena päivänä, jokaisessa lapsen kohtaamisessa ja jokaisessa lapsia koskevassa valinnassa.

Mutta onneksi sentään tällaiset kommentit olivat vähemmistönä. Tosi moni ilahtui, kun jaettiin tietoa ja materiaalia näin tärkeästä asiasta, ja nuo mainitut julisteetkin olivat haluttua tavaraa. Erityisesti minua ilahdutti kaksi niihin liittyvää kommenttia. Eräs murrosikäisten kanssa työskentelevä opettaja aloitti:”Tuon julisteen kun laittaisi seinälle, niin kyllä saisi kuulla…”, mutta jatkoi:”Laitanpa tosiaan, sitten ainakin syntyy keskustelua!” Siinä vasta siviilirohkeutta!  

Julisteen otti mukaansa myös eräs, joka sanoi sen olevan kotona seinällä hyvä muistutus hänelle itselleen, että muistaisi omia lapsiaan kuunnella. Tällaista äitiä ihailen suuresti. Hän on valmis haastamaan itsensä siellä, missä se on vaikeinta: arjen kiireissä, lähimpien kanssa, väsymyksen keskellä. Mutta uskon, että hän saa todella paljon, jos ottaa tämän muistutuksen myös etuoikeutena itselleen: hänellä on etuoikeus keskittyä kuuntelemaan lastaan, rakkaintaan; nähdä ja kuulla, miten ihana ihminen tuo lapsi on, nauttia hänen seurastaan. Hänellä on mahdollisuus oppia ymmärtämään lapsensa tapaa nähdä maailma – tai ainakin ymmärtää, että se on erilainen kuin hänen itsensä. Hän voi saada iloa nähdessään, miten hyvää lapselle tekee saada tuntea itsensä hyväksytyksi sellaisena kuin on. (Ja siihenhän lapsilla on oikeus; se on ensi syksyn lapsen oikeuksien viikon teemakin).

Voiko lapsilla olla liikaa oikeuksia? Sanoisin, että oleellista ei ole niinkään määrä, vaan laatu. Vääränlaisia oikeuksia lapsille ei pidä antaa – esimerkiksi oikeutta vahingoittaa itseään tai toisia. Joku siellä Educan ständillä kyselikin lasten velvollisuuksien perään. Ja tiedättekö, lapsella on myös oikeus (artikla 29) oppia olemaan vastuussa omista teoistaan - silloin kun hän siihen kykenee. Meidän aikuisten vastuulla on opettaa niitä asioita, jotka mahdollistavat lapsen kykenemisen sekä varmistaa, että ympäristö mahdollistaa sen (eikä esimerkiksi häiritse lapsen keskittymistä liikaa).

Mutta miksi lapsilla on niin paljon oikeuksia? Lasten oikeuksien sopimuksessa (joka täyttää tänä vuonna 30 vuotta!) niitä on peräti 54 artiklan verran. No, lapsethan eivät valinneet syntyä tähän maailmaan, vaan aikuiset valitsivat heidät mukaan elämäänsä. Joten aikuiset ovat vastuussa siitä, että lapset voivat hyvin. Ja jos lasten oikeudet toteutuvat alusta alkaen kaikissa heidän elinympäristöissään, he voivat hyvin. Ja kun lapset voivat hyvin, siitä hyötyvät kaikki: kuten taloustieteen nobelistin James Heckmanin tutkimustulokset kertovat, rahan sijoittaminen pienten lasten hyvinvointiin antaa koko yhteiskunnalle suuren hyödyn. Eli lasten hyvinvoinnilla on välinearvoa, mutta vielä tärkeämpää on muistaa sen itseisarvo eli arvokkuus sellaisenaan, eikä välineenä johonkin.

P.S. Julisteen ja muitakin viime vuoden lapsen oikeuksien viikon kampanjaan materiaaleja voi kuka tahansa tulostaa täältä. Uudet materiaalit tulevat sivuille syyskuussa.

P.S. 2. Jotta vanhemmilla ja lasten kanssa työskentelevillä olisi aikaa, voimia ja muita resursseja toteuttaa lasten oikeuksia, tarvitaan yhteiskunnassa lapsia, perheitä ja lapsi- ja perhepalveluita tukevia ratkaisuja ja lapsistrategiaa, jota todella noudatetaan. Tarvitaan sitä, että vaaleissa JA vaalien jälkeen pidetään meteliä perheiden hyvinvoinnista ja lasten oikeuksista.  Lisätietoa Ääni lapselle -sivustolta! 

****** 

Avainsanoja: lapsen oikeudet, lasten oikeudet, lapsen oikeuksien sopimus, lapsen oikeuksien viikko,   lasten velvollisuudet, aikuisten velvollisuudet, lasten hyvinvointi, lapsen etu, oikeus tulla kuulluksi, lasten kuuntelu, rajojen asettaminen lapselle.