Uskon, että monet lasten hoitotyön ammattilaiset ovat
luonnostaan hyviä vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Me kyykistymme lapsen
tasolle, otamme leikin avuksi, välitämme lapsesta ja osoitamme sen hänelle
ymmärrettävällä tavalla. Mutta sitten tulevat järjestelmät - sairaalan historiallisen
hierarkkiset käytännöt, kuntoutuksen ammattilaiskeskeiset perinteet ja muut järjestelmäkeskeiset
järjestelmät - ja estävät meitä toteuttamasta sitä vuorovaikutusta, jossa
olemme hyviä. Kun järjestelmä ottaa vallan, me alistumme sen palvelijoiksi ja
tyydymme yrittämään kuljettaa lapsen systeemin läpi ilman suurempia vahinkoja.
Uusimmassa Lasten asialla -lehdessä esitellään monia menetelmiä, joilla
vuorovaikutusta voidaan parantaa sekä aikuisten välillä että aikuisten ja
lasten välillä. Ne luovat toivoa siitä, että näidenkin järjestelmien sisällä tai
ehkä vähitellen järjestelmiä muuttamalla lapsetkin voisivat oikeasti tulla
kuulluiksi. Lisää vuorovaikutusaiheesta kuulet muuten myös Lanen koulutuspäivillä Turussa huhtikuussa 2018.
****
Tämä kirjoitus on julkaistu alun perin 10.11.2017 Lasten asialla -lehden pääkirjoituksena.
Lehteä voi lukea ilmaiseksi netissä ja sitä saa vapaasti jakaa
eteenpäin. Tämänkertaisessa numerossa olen kirjoittanut kuuntelevan vuorovaikutuksen oppimisesta voimauttavan valokuvauksen avulla. Kannattaa lukea myös tieteellistä tietoa uusista näyttöön perustuvistavälineistä lapsen osallistumiseen kuntoutumisessa, kertomuksia lastenneurologian hoitotyön arjesta ( Työnä perheiden kohtaaminen ja Mitä ajattelin tänään vuorovaikutuksesta)
sekä lukuvinkkejä. Lehden jutuista saa mielellään
keskustella ja antaa palautetta täällä blogissa tai lehden kotisivulla!)
Avainsanoja: vuorovaikutus, lapset ja aikuiset, hoitajat, sairaanhoitajat, lasten ja nuorten hoitotyö, lastenneurologinen hoitotyö, hoitotyön kehittäminen, lapsen oikeudet, voimaantuminen, voimauttava valokuva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti