Voi olla, että he jo silloin tiesivät, että olisi pitänyt toimia paremmin.
Tai voi olla, että he silloin luulivat tehneensä
parhaansa.
Nyt on kuitenkin aika selvää, ettei se ollut riittävän
hyvin.
Ei alkuunkaan.
Lapsen etua ei voi valvoa
jos ei tunne sitä, jonka etua pitäisi valvoa.
Muuten valvotaan vain aikuisten käsityksiä sen lapsen
edusta.
Lastensuojelussa se kaikista tärkein:
lapsen kohtaaminen ja kuuntelu
jäi tekemättä.
Kuuntelua ei ole se, että yrittää saada lapsen puhumaan,
mutta luovuttaa, kun toinen on vähäpuheinen.
Tämä maa on täynnä käytäntöjä, joissa ohitetaan lapsen
kuuntelu.
Niin
ei saa olla! Meistä jokaisen on taisteltava niitä vastaan!
Ou jee, hyvä Johanna, hyvin sanottu jälleen kerran tai jopa paranee juostessa (vai miten se sanonta nyt meneekään.)
VastaaPoistapeukuttaa Anu
Kiitos Anu! Sanominen on vielä helppoa... Sitten kun pitäisi tehdä jotain, niin se ei niin helppoa olekaan. Toivon kuitenkin, että väitöskirjaprosessissani syntyvän mallin avulla saisin aikaan työkaluja, joilla kouluttaa ammattilaisia niihin käytännön tekoihin.
VastaaPoista