Olen jo jonkin aikaa ymmärtänyt (tai ainakin luullut
ymmärtäväni), että puhuminen ja kirjoittaminen eivät ole ainoita hyviä kommunikointikeinoja
– eivätkä edes parhaita. Sillä eri viestintäkeinoja ei voi asettaa paremmuusjärjestykseen.
Ne ovat kaikki arvokkaita.
Elämä on jo vuosien ajan yrittänyt kouluttaa minua
ymmärtämään tätä tieteen, ihmissuhteiden ja harrastusten kautta. Olen sen
verran hidas oppimaan, että kaikki keinot on tarvittu. Tanssin maailmassa olen
saanut hurmaantua siitä, millaista yhteisymmärrystä kehon kielellä voidaan
yhdessä luoda. Sillä saadaan aikaan ihan ihmeitä. Ihmissuhteissa (varsinkin
lasten, mutta joidenkin harvinaisten aikuistenkin kanssa) olen oivaltanut,
miten paljon toiminnan ja intuitiivisen ymmärryksen kautta voidaan viestiä. Ja miten
tärkeää se on.
Tiede on auttanut havaitsemaan ja sanoittamaan tätä
kaikkea. Sillä kyllähän ne sanatkin, tietenkin, ovat tärkeitä. Siksi olikin
vähän hätkähdyttävää huomata, että itse edelleen käytän sanoja, jotka ovat
ristiriidassa kaiken edellä kirjoittamani kanssa. Yksi twiitti
auttoi huomaamaan tämän.
Siis miksi puhumme vaihtoehtoisesta kommunikaatiosta, kun
tarkoitamme kaikkea ei-kielellistä kommunikaatiota? Tai miksi puhumme puhetta
tukevista ja korvaavista kommunikaatiomenetelmistä? Nämä ilmaisut asettavat sanallistetun
kielen jälleen kerran normiksi ja normaaliksi, kaiken muun siitä poikkeavaksi
ja siis lähtökohtaisesti ikään kuin vähän huonommaksi.
Kuitenkin kaikkihan me ihan koko ajan käytämme muutakin
kuin kielellistä kommunikaatiota, ja sen on monissa tutkimuksissa todettu
vaikuttavan jopa enemmän kuin sanojen. Se vain liian usein jätetään huomiotta
ja arvostamatta tässä yksipuolisesti rationaalista logiikkaa ja tiettyyn
kaavaan sopivaa kognitiivista kompetenssia arvostavassa maailmassamme.
Asioiden arvo ei tietenkään ole kiinni siitä, miten
tavallisia tai yleisiä ne ovat. Eikö olekin muuten ristiriitaista, että esimerkiksi
jalokiviä pidetään sitä arvokkaampina, mitä harvinaisempia ne ovat, mutta
ihmisten ominaisuuksien suhteen usein päinvastoin? Vaan eihän se tee sanoista
arvokkaampia, vaikka enemmistö ajattelisi sanoina, sen sijaan että kuvina
tai jollain muulla tavoin. Monenlainen ajattelu ja kommunikointi rikastavat
maailmaa!
Jee, niin asiaa taas!:) Hyvä Johanna! Ja niin tuttu kokemus tuo hidas oivallusvauhti myös omalla kohdallani. Voisko itseään armollistaa ajattelemalla että hyvä vaatii aikaa;)?
VastaaPoistaKyllä, ehdottomasti hyvä vaatii aikaa :) Hiljaa hyvä tulee!
VastaaPoista