Tänään on lapsen oikeuksien päivä. Historian ensimmäinen kerta, kun Suomessa liputetaan lasten oikeuksien kunniaksi! Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. Se taas riippuu ihan teistä – jos tarpeeksi moni liputtaa, päivä voidaan jatkossa määrätä viralliseksikin liputuspäiväksi. Vielä ehdit saada muitakin mukaan!
Niistä lipuista voi
sitten ottaa valokuvia ja koristaa Facebook-päivitykset ja twiittaukset niillä.
Twiittaajien kannattaa käyttää hashtagia eli aihetunnistetta #lapsenoikeudet
(ei #lastenoikeudet), jotta kaikki tähän tärkeään aiheeseen liittyvät twiitit
löytyisivät yhdellä
haulla. Ja olisihan sekin hienoa, jos saataisiin yleistä tietoisuutta aiheesta
lisättyä pääsemällä Suomi-Twitterin Top
10 hashtags –listalle :).
Tänään tulee vähän
erilainen bloggaus. Oikeastaan tämä on selostuksilla varustettu linkkilista eli
lähdeluettelo, johon on koottu kaikki parhaat lähteet tästä aiheesta. Painottuneena on vammaisten lasten oikeus
tulla kuulluksi, mutta linkkejä on myös lasten ja vammaisten lasten oikeuksista
yleisesti. Jos tiedätte muita aiheeseen liittyviä kirjoituksia, kertokaa
ihmeessä minulle joko tämän kirjoituksen kommenteissa tai meilitse (pj.lane.ry
(at) gmail.com). Päivitän tätä sivua myöhemminkin, toisin kuin blogitekstejäni
yleensä.
LASTEN OIKEUKSISTA YLEISESTI
Esitteet
lasten oikeuksista, jotka voi tulostaa itse tai tilata maksutta lapsiasiavaltuutetun
toimistosta. Esitteet suomeksi , ruotsiksi , selkokielellä , englanniksi , romanikielellä , pohjoissaameksi , inarinsaameksi, koltansaameksi ja venäjäksi
VAMMAISTEN LASTEN OIKEUKSISTA
Vammaisilla lapsilla on
tietenkin aivan samat oikeudet kuin muillakin lapsilla ja kaikilla ihmisillä.
Lapsen oikeuksien sopimuksessa on kuitenkin katsottu tarpeelliseksi erikseen
mainita muutamia asioita, jotka liittyvät erityisesti vammaisiin lapsiin. Ne löytyvät Lapsen oikeuksien
sopimuksen 2. ja 23. artiklasta.
Monesta hyvästä syystä YK
on kirjoittanut näihin kahteen artiklaan liittyvän lisäselityksen: YK:n Yleinen huomautus nro 9 (2006) Vammaisten
lasten oikeudet.
YK:n Vammaisten
henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus (Convention on the Rights of
Persons with Disabilities) koskee niin aikuisia kuin lapsiakin. Siinäkin on
katsottu tarpeelliseksi erikseen mainita muutamia asioita lasten oikeuksista.
Ne löytyvät esipuheesta kohdasta (r) ja artikloista numero 3h, 4/i/3, 7, 8/2/b, 16, 18/2, 23, 24/2+3/c, 25/b ja 30/d. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, mutta
ratifiointi viipyy edelleen. Suomeksi sopimusteksti löytyy tästä ja selkosuomeksi tästä .
Vammaispalvelujen
käsikirjassa on hyvin koottu yhteen tietoa vammaisten lasten oikeuksista: Lapsen
oikeudet koskevat kaikkia lapsia
Lastensuojelun
Keskusliiton Luota
mun vahvuuksiin! -esitteessä lapsen oikeuksia käsitellään yhdenvertaisuuden
näkökulmasta. Voit tulostaa ilmaisen pdf-esitteen tai tilata sen painettuna
toimituskulujen hinnalla Lastensuojelun
Keskusliitosta.
Euroopan parlamentti on
julkaissut vuonna 2013 Suomen
maakohtaisen raportin vammaisia lapsia koskevasta jäsenvaltioiden politiikasta.
Myös Unicefin sivuilta
löytyy tietoa Suomen
vammaisten lasten tilanteesta (2013).
Lapsiasiavaltuutetun
toimisto on julkaissut kartoituksen vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien
lasten oikeuksia ja vammaispolitiikan kehittymisestä (2011:10): Erityistä
tukea tarvitseva lapsi on ensisijaisesti lapsi - Lapsen oikeudet osaksi
vammaispolitiikkaa.
Koko maailman vammaisten lasten tilanteesta
on Unicef 2013 julkaissut raportin The State of the World’s Children / Children with Disabilities.
Minun blogissani
kannattaa klikata sivun vasemman laidan listasta tunnistetta Ihmisoikeudet,
jolloin saa näkyviin kaikki sillä tunnisteella merkitsemäni kirjoitukset.
Huomaa, että niistä tulee näkyviin vain osa, eli sivun alalaidasta pitää
klikata linkkiä Vanhemmat tekstit, että saa loputkin näkyviin.
(VAMMAISTEN) LASTEN OIKEUDESTA KUULLUKSI TULEMISEEN JA OSALLISUUTEEN
Suomen lainsäädännössä on
monessa kohtaa mainittu kaikkien lasten oikeus saada näkemyksensä huomioiduksi
omaa elämäänsä koskevissa asioissa. Ainakin näissä: Perustuslaki , Lastensuojelulaki
, Laki potilaan
asemasta ja oikeuksista, Laki sosiaalihuollon
asiakkaan asemasta ja oikeuksista ja Perusopetuslaki.
Lapsen oikeuksien
sopimuksessa se mainitaan artiklassa 12.
Sitä, miten tuo artikla
12 pitää ymmärtää, on YK selittänyt tarkemmin Yleisessä huomautuksessaan nro 9
/ 2009. CRC/C/GC/12 Lapsen
oikeus tulla kuulluksi . Tämä kannattaa ehdottomasti lukea – varsinkin sivu
9!
Myös ihmisoikeusjärjestö Euroopan neuvosto on vastikään (lokakuussa 2013) julkaissut suosituksen siitä, miten heidän 47 jäsenmaansa tulisi taata vammaisten lasten ja nuorten täysi osallisuus yhteiskunnassa. Mukana irlantilaisen Oliver-pojan vetoomus aiheesta.
Osallisuutta
ja oikeuksia vammaisille lapsille on Kynnys ry:n puheenjohtaja Amu Urhosen
bloggaus vammaisten lasten oikeuksista ja Suomen ja Euroopan tilanteesta .
Vammaispalvelujen käsikirjassa
on hyvin koottu yhteen tietoa lapsen
oikeudesta osallistua ja tulla kuulluksi.
Minä olen kirjoittanut
artikkelin Lapsen
oikeus tulla kuulluksi kuntoutuksessa (Kuntoutus 35 (3), 17–20), ja se
sopii hyvin muihinkin ammatillisiin ympäristöihin, sillä samat asiat pätevät
esimerkiksi päivähoidossa, koulussa, sairaanhoidossa ja lastensuojelussa.
Kirjoitan siitä, miksi lapsia pitää ja kannattaa kuunnella sekä mitä ne Lapsen
oikeuksien sopimuksessa ja monissa laeissa mainitut "iän ja kehitystason
mukaisesti" ja "näkemysten huomioiminen" oikein tarkoittavat.
Siitäkin kirjoitan, miten niitä lapsia oikein voi kuunnella.
Olen myös aiemmin
kirjoittanut lyhyen ja ytimekkään bloggauksen lasten oikeuksista ja erityisesti
lapsen
oikeudesta osallistua oman elämänsä päätöksiin.
Tieteellinen
kirjallisuuskatsaukseni Facilitating and hindering factors in the realization
of disabled children’s agency in institutional contexts kokoaa 19 tieteellisen
tutkimuksen tulokset yhteen vammaisten lasten kuulluksi tulemisesta (jota
artikkelissa kutsun toimijuudeksi). Tässä alkuperäinen
artikkeli , tässä pre-print-versio
(versio, jossa on pari kirjoitusvirhettä, muuten sama kuin lehdessä julkaistu
maksullinen versio) ja tässä suomenkielinen
tiivistelmä.
Suomenkielinen (vertaisarvioitu, hieman lyhyempi versio) edellä mainitusta artikkelistamme löytyy nimellä "TULLA KUULLUKSI OMANA ITSENÄÄN – Vammaisten lasten ja nuorten toimijuuden tukeminen" teoksesta Nuoruus toisin sanoen - Nuorten elinolot -vuosikirja 2014,
sivuilta 152.-160.
Edellä mainitun
katsaukseni perusteella (ja sitä hieman muualtakin saadulla tiedolla täydentäen)
olen kirjoittanut nämä jutut:
Teemakirjoitus Mitä
jos vammaiset lapset ja nuoret osallistuisivat oman elämänsä päätöksiin?THL kasvun kumppanit-sivustolla
(joka on muutenkin hyvä sivusto, kannattaa tutustua).
Sama kirjoitus Vammaispalvelujen
käsikirjassa sekä suomeksi
että ruotsiksi (Hur skulle det vara om barn och ungdomar med
funktionsnedsättning deltog i beslut som gäller deras eget liv?).
Myös kirjoitukseni Pitääkö
aina tehdä aikuisen tavalla? Innokylän blogissa liittyy tähän aiheeseen.
Tämän päivän Turun
Sanomissa julkaistiin pääkirjoitussivulla kirjoitukseni, jonka otsikon toimitus
oli muuttanut muotoon Vammaisillakin lapsilla oikeus tulla kuulluksi. Se ei
nähtävästi ole luettavissa lehden kaikille avoimilta sivuilta. Turun Sanomissa
oli muuten tänään monta muutakin juttua lasten oikeuksista, hienoa!
Tieteelliset artikkelit
Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä: listaan tähän löytämäni vammaisten lasten
kuulluksi tulemisen oikeuteen liittyvät tieteelliset artikkelit, joissa osassa
aihe on pääosassa, joissain sivuosassa ja joissain suurennuslasilla
löydettävissä. Artikkelit löytyvät myös kirjallisuuskatsaukseni
lähdeluettelosta:
Alderson, P.,
Hawthorne, J. & Killen, M. 2005. The Participation Rights of Premature babies. The International Journal
of Children’s Rights 13(1-2), 31-50.
Alton-Lee, A., Rietveld, C., Klenner, L.,
Dalton, N., Duggins, C. and Town, S.
2000. Inclusive Practice within the Lived Cultures of School
Communities: Research Case Studies in Teaching, Learning and Inclusion. International Journal of Inclusive Education,
4(3), 179–210.
Beresford, B., Rabiee, P. & Sloper, P.
2007. Priorities and Perceptions of Disabled Children and Young People and
Their Parents Regarding Outcomes from Support Services. The University of
York. Social Policy Research Unit.
York.
Cameron, L.
& Murphy, J. 2002. Enabling young people with a learning disability to make
choices at a time of transition. British Journal of Learning Disabilities.
Cocks, A. 2000.
Respite Care for Disabled Children: micro and macro reflections. Disability
& Society 15(3), 507-519.
Cocks, A. J. 2005. ‘The Peer Groups of Children
with Learning Impairments’, in D. Goodley and G. van Hove (eds.) Another
Disability Studies Reader? Including People with Learning Difficulties, 75-91.
Garant Publishers. Antwerpen.
Cocks, A. J. 2006. The Ethical Maze:
Finding an inclusive path towards gaining children’s agreement to research
participation. Childhood 13 (2), 247–266.
Connors, C.
& Stalker, K. 2003. The Views and Experiences of Disabled Children and
Their Siblings. Jessica Kingsley Publishers. London and Philadelphia.
Davis, J. &
Watson, N. 2000. Disabled
children’s rights in every day life: Problematising notions of competency and
promoting self-empowerment. The International Journal of Children’s Rights 8
(3), 211-228.
Davis, J.M. & Watson, N. 2001. Where Are
the Children’s Experiences? Analysing Social and Cultural Exclusion in
‘Special’ and ‘Mainstream’ Schools. Disability & Society 16 (5), 671-687.
Davis, J. &
Watson, N. 2002. Countering stereotypes of Disability: Disabled Children and
Resistance. In M. Corker & T. Shakespeare: Disability/postmodernity:
embodying disability theory, 159-174. Continuum. London.
Davis, J.,
Watson, N. & Cunningham-Burley, S. 2000. Learning the Lives of disabled
Children. Developing a Reflexive Approach. In P. Christensen & A. James:
Research with Children. Perspectives and Practices, 201-224. Routledge Falmer.
London / New York.
Franklin, A.
& Sloper, P. 2004. Participation of Disabled Children and Young People In
decision-making within Social Services Departments. Interim Report. The
University of York.
Franklin, A.
& Sloper, P. 2008. Supporting the Participation of Disabled Children and
Young People in Decision-making.
Children & Society 23(1), 3-15.
Garth, B. & Aroni, R. 2003. ‘I value what
you have to say’. Seeking the perspective of children with a disability, not
just their parents. Disability & Society 18 (5),
561-576.
Heino, T. 2009. Family Group Conference from a
Child Perspective. Nordic Research
Report. National Institute for Health and
Welfare, Report 13/2009. Helsinki. http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/da905b95-70f6-4db8-9d82-91b74fe55ed0
Higgins, N.,
MacArthur ,J. & Kelly, B. 2009. Including disabled children at school: is
it really as simple as ‘a, c, d’? International Journal of Inclusive Education
13(5), 471-487.
Karlsson, L. 2009. To
construct a bridge of sharing between child and adult culture with the
Storycrafting method. In H. Ruismäki & I. Ruokonen (Eds.): Arts Contact
Points between Cultures,1st International Journal of Intercultural Arts
Education Conference: Post-Conference Book, 117-128. Research Report 312.
University of Helsinki. Department of Applied Sciences of Education.Helsinki.
Kelly, B. 2005. Chocolate . . . Makes You Autism’:
Impairment, Disability and Childhood Identities. Disability and Society, 20(3), 261–275.
Komulainen, S.
2005. The Contextuality of Children’s Communication Difficulties in Specialist
Practice: A Sociological Account. Child Care in Practice, 11(3), 357–374.
Komulainen, S. 2007. The Ambiguity of the Child's ‘Voice’ in
Social Research. Childhood 14 (1), 11-28.
Lightfoot, J.
& Sloper, P. 2003. Having a Say in Health: Involving Young People with a
Chronic Illness or Physical Disability in a Local Health Services Development. Children & Society 17(4), 277-290.
Loijas, S. 1994. Rakas rämä elämä. Vammaisten
nuorten elämänhallinta ja elämänkulku. Raportteja 155. Stakes. Helsinki.
Lämsä, A-L. 2009. Tuhat tarinaa lasten ja nuorten
syrjäytymisestä. Lasten ja nuorten syrjäytyminen sosiaalihuollon
asiakirjojen valossa. Faculty of Education, Department of Educational Sciences
and Teacher Education, University of Oulu. Acta Universitatis
Ouluensis E 102. Oulu.
MacArthur, J., Sharp, S., Kelly, B. &
Gaffney, M. 2007. Disabled Children Negotiating School Life: Agency, Difference
and Teaching Practice. International Journal of Children’s Rights 15(1),
99-120.
Mandich, A.D.,
Polatajko, H.J. & Rodger, S. 2003. Rites of passage: Understanding participation
of children with developmental coordination disorder. Human Movement Science 22
(4-5), 583-595.
Mayall, B. 2002. Towards a Sociology for
Childhood. Thinking from children’s lives. Open University Press. Maidenhead.
Milner, P. & Kelly, B. 2009. Community
participation and inclusion: people with disabilities defining their place.
Disability & Society 24(1), 47-62.
Olli, J., Vehkakoski, T.
& Salanterä, S. 2012. Facilitating and hindering
factors in the realization of disabled children’s agency in institutional
contexts - literature review. Disability
& Society 27(6), 793–807. http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/09687599.2012.679023
Rainio, A. 2010. Lionhearts of the Playworld -An
ethnographic case study of the development of agency in play pedagogy.
Studies in Educational Sciences 233. University of Helsinki, Faculty of
Behavioural Sciences, Institute of Behavioural Sciences. Helsinki.
Sieppert, J.D. & Unrau, Y.A. 2003.
Revisiting the Calgary Project Evaluation: A Look at Children’s Participation
in Family Group Conferencing. Protecting Children 18 (1-2), 113-118.
Spitzer, S. 2003. With and Without Words:
Exploring Occupation in Relation to Young Children with Autism. Journal of
Occupational Science 10 (2), 67–79.
Vandenbroeck, M.
& Bouverne-De Bie, M. 2006 Children’s Agency and Educational Norms: A
tensed negotiation. Childhood, Vol. 13, No. 1, 127–143.
Watson, N., Shakespeare, T., Cunningham-Burley,
S. Barnes, C., Corker, M., Davis, J. & Priestley, M. 2000. Life as
a Disabled Child: a qualitative study of young people’s experiences and
perspectives. Final report to the ESRC. University of Edinburgh, Department on
Nursing Studies. Edinburgh.
Disability & Society
-lehden virtuaalisen erikoisnumero, johon on koottu vuosien varrelta nimenomaan
lapsen näkökulmaa korostavia tieteellisiä artikkeleita:
http://explore.tandfonline.com/content/ed/cdso-virtual-special-issue-childhood-and-disability/articles
Kapseni olivat 90-luvulla mielestäni erittäin hyvässä päiväkodissa. Kerran kuitenkin minut kutsuttiin keskusteluun syystä, että ei vammainen tyttäreni oli kyseenalaistanut sen, kuuluuko lapsille samat oikeudet kuin aikuisille. Viisivuotiaan ajtusmaailmasta tilanne liittyi johonkin hyvin konkreettiseen, tarkemmin en asiaa enää muista. Kunnioitusta ei enää syntynyt johtajan ja lapseni välillä, koska kaikista pienistä hyvitysteoista huolimatta aikuinen ei koskaan puhunut asiasta laapseni kansa tai pyytänyt asiaa anteksi. Mietin, miten sitten on näiden vammasten lasten kanssa, jotka usein joutuvat kohteeksi ja heidät jopa esineellistetään. Kuuluuko kaikille lapsille samat oikeudet?
VastaaPoista