Vammaistutkimuksen tuulia

Terveiset kansainvälisestä vammaistutkimuksen konferenssista!  Nordic Network on Disability Research järjesti sellaisen Naantalissa 30.-31.5.2013. Konferenssipäivät olivat täynnä huikeaa ajatuksen lentoa, pieniä kohtaamisia, kysymyksiä pohdittavaksi, ideoita tulevaisuudelle ja loppuhuipennuksena villiä biletystä Pertti Kurikan Nimipäivät -bändin  tahdissa. 

 

Olisittepa olleet mukana pogoamassa professoreiden ja muiden korkeiden herrojen ja rouvien mukana, kun punkbändi pisti tiukoilla biiseillään päättäjille ja kaikille vammaisten ihmisten itsemääräämisoikeutta rajoittaville luun kurkkuun! 

”Päättäjät sulkevat ihmiset suljettuihin huoneisiin

Mutta me ei haluta olla niissä huoneissa niin

Kukaan ei huolehdi meistä, 

ei tuu edes niihin huoneisiin katsomaan

Miten meidän orpojen niissä huoneissa käy?

CH: Päättäjä on pettäjä

Pettäjä on päättäjä

Kun ei meistä kehareista

tippaakaan välitä”

Taas kävi mielessäni tuolla loppubileissä, että kyllä taiteella vaan monesti päästään nopeammin ja osuvammin asioiden ytimeen kuin tieteellä. No, kaipa tiedettäkin silti tarvitaan. Monet päättävät tahot kun saattavat olla niin vajavaisia, etteivät ymmärrä tärkeitä asioita, vaikka se heille ihan suorin sanoin ja musiikin kera tarjottaisiin!

Mietin, mitä kaikesta ajatusten tulvasta haluaisin teille välittää. Itsekin voitte kyllä tutustua konferenssin antiin vaikka abstraktikirjan tai Twitter-keskustelun kautta. Ehkä päällimmäisenä mielessä teille jaettavaksi olisi jotain ”normaaliudesta”, jota melkein kaikki pääpuhujat käsittelivät jollakin tavalla.

Filosofian professori Eva Feder Kittay puhui siitä, miten kaikki haluavat hyvää elämää ja

normaaliuden katsotaan kuuluvan siihen hyvään elämään. Hän päätyi toteamaan, että kyllä normaaliutta tosiaan tarvitaan hyvään elämään – mutta normaaliuden ei pitäisi olla määritelty niin tiukkoihin rajoihin kuin nykyään yleensä on. Luomalla ja soveltamalla väljempää normaaliutta voidaan mahdollistaa hyvä elämä myös ihmisille, joilla on merkittäviä vammoja.

Psykologian ja vammaistutkimuksen professori Dan Goodley täräytti normaaliuteen ihan erilaisen näkökulman. Hänen luentonsa oli yhtä raflaava kuin sen otsikkokin:”The psychopathology of ableism: or, why non-disabled people are so messed up around disability”.  Hänen mukaansa me elämme sellaisen sosiaalisen ja taloudellisen apartheidin vallassa, jossa vammaiset ihmiset suljetaan ulos kouluista, työpaikoilta, vapaa-ajan paikoista ja yhteisöistä. Tämä on oire niin sanottujen normaalien psykopatologiasta, joka vaatisi hoitoa. Goodleyn mukaan se hoito pitäisi toteuttaa yhteiskunnassa politiikan ja kulttuurin keinoin.


Kynnys ry:n toiminnanjohtaja Kalle Könkkölän luennossa pääasiana oli tutkijoiden usuttaminen sellaisten tutkimuskysymysten kimppuun, joilla todella olisi merkitystä vammaisille ihmisille (kuten millaisissa oloissa vammaiset ihmiset elävät, miten vammaisten ihmisten elämää voisi parantaa vähentämällä esteitä osallistua kaikkeen, mihin muutkin). Myös Könkkölä otti kantaa normaaliuskysymykseen toteamalla sarkastisesti: ”Minä sitten pidän ei-vammaisista ihmisistä. He ovat söpöjä.” (Tähän tyyliinhän vammaisista ihmisistä pidetään aivan sopivana puhua: alentuvasti,  esineellistävästi, yhdeksi samanlaiseksi joukoksi kutistaen.)

Ah, paljon muutakin olisi konferenssista kerrottavaa, mutta ei se kaikki yhteen bloggaukseen  mahdu. Tämän kuitenkin totean aivan vailla sarkasmia vammaisuuden tutkijoita kohtaan: minä sitten arvostan heissä sitä, että he eivät yritä pysytellä ”tieteellisen objektiivisina” vaan ottavat reippaasti kantaa eettisiin ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Paljon niiden kysymysten suhteen olisikin tehtävää. Niin paljon, että joskus meinaa masentaa, kun sitä ajattelee. Mutta haluan uskoa Kalle Könkkälän, pitkän linjan vammaisaktivistin sanat siitä, että muutos on tulossa; vammaisillekin ihmisille ovat ihmisoikeudet tulossa. Ja niinhän se on, kuten ylitarkastaja Sari Loijas Sosiaali- ja terveysministeriöstä puheenvuorossaan muistutti:

Kukaan ei voi tehdä kaikkea, mutta jokainen voi tehdä jotain. Ja kun jokainen tekee jotain, kaikki tulee tehdyksi.

P.S. Seuraava NNDR-konferenssi on toukokuussa 2015 Bergenissä, kannattaa nyt jo laittaa ennakkomerkintä kalenteriin!

P.S. Suomessakin vammaistutkimus on vihdoin lähdössä nousuun, kun Helsinkiin on saatu Suomen ensimmäinen vammaistutkimuksen professuuri - mahtavaa!