Oletko koskaan ajatellut, miten suuri ihme on lapsen syntymä? Ehkä silloin, kun oma lapsesi tai jonkun läheisen lapsi syntyi?
Muistan, miten sairaanhoitajaksi opiskellessani kaikista mahdollisista ja mahdottomista sairauksista ja häiriöistä kuullessani aloin ajatella, että kyllä on ihme, että kukaan syntyy terveenä. Nykyään ajattelen, että jokaisen lapsen syntymä on ihme; niin terveen, sairaan kuin vammaisenkin. Uusi ihminen tässä maailmassa! Miten hienoa! Minkälainenkohan yksilö hän mahtaa olla?
Joskus lapsia työkseen kohdatessa saattaa heidän ihmeellisyytensä unohtua arkisen suorittamisen alle. Lapsista saattaa tulla jonkin kaavan mukaan käsiteltyjä kuntoutuksen kohteita tai ongelmia, vaikka he ovat omia ihmeellisiä yksilöitään ja oman elämänsä päähenkilöitä (vrt. Vehkakoski 2000, 2003, 2006).
Jotta muistaisi nähdä jokaisen lapsen ja aikuisen ja koko elämän ihmeenä, kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia muistinvirkistyskeinoja. Yksi hyvä tapa on hankkiutua sellaisten seuraan, jotka eivät ole sitä kykyään hukanneet. Kuten lasten. Mutta aikuisistakin onneksi joitain löytyy. Voin suositella muutamia, joiden seura kirjoitusten muodossakin virkistää. Heitä löytyy niin äideistä (Satu Kreivi-Palosaari), taiteilijoista (Leena / Värivitamiini) kuin jopa tieteilijöistäkin (Tanja Vehkakoski, Liisa Karlsson / Lapset kertovat ja toimivat).
Ammatti-ihmisten kannattaa myös välillä hakeutua sellaisten lasten seuraan, joihin eivät ole missään ammatillisessa suhteessa. Tai edes huoltosuhteessa - on aika erilaista leikkiä lapsen kanssa siksi, että se on vain niin kivaa, kuin siksi, että se kuluu työhön tai vanhempana olemiseen.
Jos keksitte muitakin hyviä muistinvirkistyskeinoja tämän tärkeän asian suhteen, niin kertokaa!
Ai minkä asianko?
No, ihmisyyden.
P.S. Itse asiassa tämänkin kirjoituksen lopullisesta syntymisestä on kiittäminen erästä edellä mainittua. Olin kyllä aloittanut kirjoittamisen jo monta päivää sitten, mutta valmista ei vain meinannut tulla. Sitten luin Elämänmausta tinkimättä -blogista Aamulaukka-kirjoituksen, ja sain sen synnyttämästä hymystä niin paljon positiivista energiaa, että tuli tämäkin tehtyä. Niin, ja kaikki tämän sivun kuvat ovat taiteilija Leenan luvalla hänenVärivitamiini-blogistaan lainattuja.
Johanna, kaunis kirjoitus, syvästi sydämellinen ja inhimillinen.
VastaaPoistaKyyneleet tulivat tästä lauseesta:
"Nykyään ajattelen, että jokaisen lapsen syntymä on ihme; niin terveen, sairaan kuin vammaisenkin. Uusi ihminen tässä maailmassa! Miten hienoa! Minkälainenkohan yksilö hän mahtaa olla?"
Koen jonkinlaista blogiystävyyttä :)
Satu
Kiitos, Satu! Ai sain sut kyynelehtimään, hienoa, niin olet sinäkin saanut mut monta kertaa - niillä elämänmakuisilla kirjoituksillasi. Blogiystävyyttä tosiaan :) On se aika ihmeellinen tämä sosiaalisen median maailma - mulla on muitakin ystäviä, joita en ole vielä koskaan tavannut, mutta jotka ovat uskaltautuneet antamaan itsestään blogeissa tai keskustelupalstoilla niin paljon, että ystävystyminen on ollut mahdollista.
VastaaPoistaKaunis teksti Johanna!
VastaaPoistaLapsen syntymä, olipa hän sitten terve tai ei, on aina ihme. Ja ihmeellistä on aina nähdä se miten jokainen uusi pieni ihminen on niin omanlaisensa valloittava persoona jo heti elämän ensipäivistä alkaen =).
On hauska seurata lapsia heidän kasvaessaan; Vauvasta taaperoksi ja siitä isommaksi koululaiseksi, kuinka vauvan temperamentti ja persoona näkyy edelleen suht muuttumattomana, vaikka ikää karttuu ja keho varttuu.
teija
Tämä kirjoitus kolahti myös kovin minuunkin. Ihanasti kirjoitettu ja hienoja ajatuksia. Itsekin muistuttele/pohdin usein kaiken arjen kiireen keskellä mitä ihmeitä nuo lapset ovatkaan. Ja kuinka heitä tulee arvostaa juuri yksilöinä, kaikki ovat yhtä arvokkaita ja opettavat meille aikuisille paljon, olipa lapsi terve tai vammainen.
VastaaPoistaJa Johanna, muistan myös ajatelleeni noin, että on ihme, että terveitä lapsia voi syntyä. Niin ne ajatukset vain muuttuu :)
Sanna Kejonen