Special edition – erikoispainos

Jo kirjan onnistuneesta kannesta näkee, mitä tuleman pitää: hauskaa ja terävää chicklittiä nuoren naisen elämästä ja ihmissuhteista. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka pitävät kevyistä, mutta älyllisistä romaaneista, joissa juonen kuljetus on sujuvaa ja henkilöhahmot kiinnostavia.

Päähenkilönä kirjassa on pyörätuolia käyttävä Vappu, jonka ystävyyssuhteiden, työ- ja parisuhdeviritelmien matkassa kirjassa seikkaillaan. Bloggauksessani tartun kirjan juonen kannalta sivuseikkoihin (koska ne ovat blogini aihepiirin kannalta kiinnostavia), joten juonipaljastuksia ei tarvitse pelätä!

Kirjaa lukiessani huomasin toivovani, että sen kuvaukset sivullisten ihmisten käsittämättömän hölmöistä ja tungettelevista kommenteista olisivat pelkkää mielikuvituksen tuotetta. Valitettavasti turhan monet ihmiset taitavat oikeassakin elämässä kuvitella, että toisen osapuolen vammaisuus antaa luvan udella vierailta ihmisiltä todella henkilökohtaisia asioita, lausua ääneen kaikki älyttömät oletuksensa ja luulla tietävänsä toisen asioita hänen puolestaan. ”Mitenpä omat terveystietonne, onko sydän- ja verisuonitautia, reumatismin uhkaa?”, heittää Vappu nasevasti ventovieraalle, joka ei vielä sittenkään tajua loukkaavansa toisen yksityisyyttä uteluillaan.

Henkilökohtaiset avustajat kulkevat kirjan ja päähenkilön matkassa tiiviisti, mutta sivuroolissa, kuten kuuluukin. Joistain avustajista on päähenkilölle suorastaan haittaa eikä hyötyä, ja epäluotettavien henkilöiden armoilla olemisen aiheuttaman oikeutetun harmin kohdistamisen koko avustajien ryhmään ymmärtää hyvin. Päähenkilö puhuu avustajistaan pääasiassa kasvottomina henkilöinä, ja kuvaa sillä osuvasti samaa, miten vammaisista ihmisistä liian usein puhutaan: ei yksilöinä, vaan jonkun ryhmän nimettöminä edustajina, joilta ei voi odottaa mitään hyvää, ennen kuin he toisin todistavat. Päähenkilön tapa nimetä avustajia (ja myös vieraita ihmisiä) yhden ominaisuuden mukaan peilaa myös valitettavan yleistä tapaa puhua vammaisista henkilöistä nimeämällä heidät vamman mukaan.

Terveydenhuollossakin kirjassa piipahdetaan muutamaan otteeseen, eivätkä kuvaukset anna kaikista alan ammattilaisista kovin kaksista kuvaa. On käsittämätöntä, että ammattilaisetkaan eivät aina tajua, että kuuluu kommunikoida asiakkaan eli/tai potilaan kanssa, ei hänen avustajansa.

Kirjassa onnistutaan hienosti kuvaamaan vamma sivuseikkana, vaikka se onkin kaikessa mukana. Se herättää miettimään, montako sellaista romanttista tarinaa olen lukenut, jossa päähenkilö on tavalla tai toisella vammainen – eikä tule yhtään mieleen. Toivottavasti on vain käynyt niin, kuten tämänkin kirjan kanssa: siitä ei jää päällimmäiseksi mieleen vammaisuus, vaan päähenkilön mainio persoona ja vaiherikkaat ihmissuhteet. Kirja ottaa kantaa vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien toteutumiseen, mutta punoo aiheen taitavasti osaksi juonta ja päähenkilön ajatuksia välttyen saarnaamisen ansalta.

Tämän kirjan soisi löytävän tiensä mahdollisimman monen nuoren ja aikuisen käsiin, jotta käsitykset vammaisuudesta ja vammaisista ihmisistä päivittyisivät – ja jotta mahdollisimman moni saisi nauttia näin hauskasta luettavasta, jolla olisi annettavaa Suomen ulkopuolellakin. Tätä kirjaa en malta antaa eteenpäin, sillä tulen lukemaan sen uudelleen, niin kuin hyvät kirjat aina. Kesätuliaisiksi näitä voisi hyvinkin ostaa muutaman!

  

P.S. Pyysin kirjasta arvostelukappaleen BoD:lta. Kirjoitin kirjasta myös Lasten asialla -lehden lukuvinkkeihin.