keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Esteetön leikkitapahtuma

Leikki kuuluu kaikille, eikö vaan? Mutta kuinka usein leikkitapahtumia järjestettäessä huomioidaan ne lapset, jotka liikkuvat, kommunikoivat, ymmärtävät tai aistivat eri tavalla kuin useimmat muut? Ja miten heidät pitäisi huomioida? Tämä kysymys nousi esiin, kun Lastenneurologian hoitajat ry eli Lane liittyi jokin aika sitten Leikkipäivä-verkostoon.

Esittäytymiskirjoituksessamme mainittiin esteettömyyden tarpeellisuus, ja se herätti Twitterissä keskustelun siitä, onko olemassa valmista tarkistuslistaa esteettömän eli saavutettavan leikkitapahtuman järjestämiseen. Tällaista listaa ei ainakaan tähän mennessä ole näyttänyt olevan, vaikka monia muita hyviä tarkistuslistoja erilaisten tapahtumien järjestämiseen löytyykin Invalidiliiton sivulta, Suomen vanhempainliiton sivuilta ja esteettömään ja saavutettavaan liikuntatapahtumaan myös VAU ry:n sivuilta. (Lisäys: museoille tehdystä Säätöä-menetelmäoppaasta löytyy hyviä ohjeita aistisäätelyn vaikeuksien huomioimiseen.)

Tuossa keskustelussa mainittiin joukkoistaminen hyväksi keinoksi kerätä tietoa, joten aloitetaan se täällä! Kertokaa blogin kommenteissa asioita, joita teidän mielestänne pitäisi huomioida, kun järjestetään kaikille lapsille sopivaa leikkitapahtumaa. Ja erityisesti kertokaa, jos teillä on ideoita, miten ne voitaisiin käytännössä huomioida. Ideoita voi lähettää myös Twitterissä Marko Suvilalle, joka on jo aloittanut kokoamaan esteettömän ulkona järjestettävän lastentapahtuman taulua Trelloon, josta sen voi kuka vaan kopioida käyttöönsä. Kertokaa Markolle tai minulle, jos voisitte ottaa aktiivisemmankin sisällönkehittäjän roolin tuon taulun suhteen, niin pääsette itsekin muokkaamaan taulua.

Erityisesti toivoisin, että kysyisitte lapsilta, mitä he toivoisivat tai mitä he ovat kokeneet esteiksi tai esteitä raivaaviksi tekijöiksi yhteiselle leikille. Tai jos lapsenne eivät osaa puhua, niin yrittäkää tarkkailla tilanteita heidän näkökulmastaan. Mitä lapsi olisi halunnut tehdä, mutta ei voinut, kun ympäristö ei mahdollistanut hänen tapaansa toimia? Jos juuri nyt tarjolla ei ole varsinaisia järjestettyjä leikkitapahtumia, niin tarkkailkaa asiaa muissa järjestetyissä joukkotapahtumissa tai arjen leikkitilanteissa. Lapsilla on varmasti tähän asiaan paljon sanottavaa, jos me vain osaamme kuunnella kaikilla aisteillamme ja menemällä mukaan lapsen toimintaan.  


Valtakunnallisesta Leikkipäivästä voit lukea lisää täältä.  

Asiasanoja: esteettömyys, saavutettavuus, esteetön leikkitapahtuma, saavutettava leikkitapahtuma, lastentapahtuma, leikkipäivä, leikkiympäristö, lapsinäkökulma, lapsen oikeus leikkiä, lapsen oikeus osallistua, vammaiset lapset, vammaisen lapsen leikki. 



26 kommenttia:

  1. Arvoisat esteettömyyden edistäjät.

    Olisiko kiinnostusta järjestää työpaja, jossa luotaisiin kattavat Trello-taulut esteettömän sisä- ja ulkotapahtuman järjestämisen tueksi? Jättäkää kommentti tai pingatkaa Twitterissä, jos heräsi kiinnostus.

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta ja kiitokset siitä, että sain osallistua Trello taulun luontiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marko, että sait tämän tapahtumaketjun käyntiin kysymykselläsi Twitterissä! Toivotaan, että mahdollisimman moni innostuu jakamaan ideoita ja myös kehittelemään asiaa eteenpäin vaikka tuon ehdottamasi työpajan muodossa.

      Poista
  2. Tänne blogiin voi siis heitellä ihan pieniäkin, yksittäisiä ajatuksia siitä, mitkä seikat auttaisivat lapsia osallistumaan leikkitapahtumiin. Yhdestäkin ajatuksesta joku voi inspiroitua ja saada itse uuden ajatuksen ja sen jakamisesta taas joku muu vielä uuden.

    VastaaPoista
  3. Itse mietin sellaista, voisiko leikkitapahtumissakin olla tärkeää tehdä näkyväksi ja sitä kautta hyväksyttäväksi sitä, että kaikki olemme erilaisia ja kaikki tervetulleita. Siis vaikka joku kuvitettu (ja puhuva?) tervetulotoivotustaulu tai tabletti, joka viestittäisi jotain sen tapaista, että
    "Olet tervetullut! Täällä voit liikkua kävellen, kontaten, pyörätuolilla, avustettuna (jne.). Täällä voit kertoa ajatuksistasi kuvilla, viittomilla, puhumalla, kirjoittamalla (jne.). Täällä voit kertoa, jos sinua häiritsee joku ääni / valo / haju (jne.). Täällä voit... Täällä voit olla oma itsesi!" Mitä mieltä olette?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ideoita ja varmasti madaltaisi kynnystä osallistua.

      Poista
  4. Omalla lapsellani on vaikea-asteinen dyspraksia ja keskivaikea kuulovamma. Kuulovamma on yllättävä este osallistumiseen, melussa ja hälyssä kuulolaitteet ei auta. Ohjaaja voi esimerkiksi jumpassa turhaan huutaa hänelle ohjeita, hän ei kuule sitä yleishälyltä. Poikaparka on aina viimeinen lapsi,joka huomaa, että toiminto on vaihtunut. Myös esimerkiksi tavalliseen uimakouluun osallistuminen, (kuulolaittet ei kestä vettä) on mahdotonta, koska kaikki ohjeet annetaan suullisesti. Luksusta olisi, jos joku kävisi koskettamassa häntä, kun toiminta vaihtuu. Riittäisi, jos ohjaaja heiluttaisi vaikka punaista lipoua, kun haluaa lasten huomion.Ja esimerkiksi uimakoulussa ohjaaja katsoisi, että lapsi näkee ohjaajan kasvot ja eleet. TJa toistaisi ydinasioita muutaman kerran. Kuvat ja tukiviittomat olisivat jo ylellisyyttä! Puheen epäselvyyden takia kaverileikit tai itsenäinen kommentointi eivät aina ole itsestään selviä juttuja. Helpottaa, jos ennakkoon olisi satavilla kuvia leikeistä ja leikkivälineistä. Ne voisi laittaa Ipadiin, jolloin poika voisi keskustella puheohjelmallaan. Myös valmiit kuvataulut leikkipaikalla toimivat apuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia monista hyvistä ideoista! Kehittelin eteenpäin tuota punaisen lipun ideaa: ohjaajalla voisi olla vaikka punainen kaulahuivi, jota heiluttaisi, jos lippua on hankala kuljetella mukana :)

      Poista
  5. Kuuron lapsen näkökulmasta olisi ihanteellista, jos järjestäjät osaisivat joitain viittomia, jotka auttaisivat lasta pysymään mukana toiminnoissa.

    Opasteidenkin tulisi olla selkeitä ja ymmärrettäviä, että lapsi ymmärtää mitä tapahtuu missäkin pisteessä. Myös voi käyttää eleitä tueksi. Lapset varmasti ihastuvat, jos joku osaa viittomia. Ei toki tarvitse edes olla täydellinen viittomakieli, kunhan edes yrittää jollakin keinolla saada kontakti lapseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukiviittomia olisi kyllä jokaisen lasten kanssa työskentelevän hyvä opetella, ja ihan helppoa sitä paitsi! Viittomakieli on sitten jo haastavampaa omine kielioppeineen.

      Hienoa olisi, kun leikkitapahtumissa kaikille lapsillekin viittomia vähän opetettaisiin, niin lapset voisivat keskenäänkin kommunikoida. Ja moni hyötyisi, kun saisi tiedon myös visuaalisesti.

      Jos joku jo innostui, niin täältä lisätietoa:
      http://papunet.net/tietoa/tukiviittomat-kommunikoinnissa

      Ja täältä löytyy viittomia myös videoilla: http://papunet.net/tietoa/viittomia-verkossa

      Poista
  6. Ulkotapahtumissa ehdottomasti aidattu alue ja turvallinen mahdollisimman tasainen ympäristö vapaalla näkyvyydellä, eikä lähellä vesistöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten lasten kohdalla esteettömyys voi tarkoittaa eri asioita kuin aikuisten. Esteettömyyteen kuuluu turvallisuus, joten joskus se voi tarkoittaa suorastaan esteiden rakentamista!

      Poista
  7. Kävin Twitterissä keskustelua aiheesta nimellä Onnistuksia.

    Varkaudessa on kesäkuussa vuosittainen Vekara Varkaus lasten festivaalitapahtuma. Työpajoja on tekemässä iso joukko myös vapaaehtoisia. http://www.visitvarkaus.fi/tapahtumat/vekara-varkaus-festivaaliviikko/
    Vammel ry on puolestaan varkautelainen yhdistysten yhteistyöyhdistys, jonka jäsenenä on potilas- ja harrastusyhdistyksiä yhteensä 35.

    Vammeltalo tarjoaa tilat Vekara Varkaudessa jäsenyhdistyksille, joten samassa paikassa on useampia askartelupisteitä yms. Vammeltalo on liikkumisen kannalta esteetön. Osassa tilaa on induktiosilmukka. Lisäksi on vapaassa käytössä huoltopiste vaipanvaihtoon ja omien eväiden syömiseen.

    Yksi suosikeista on ollut tasapainorata. Rata on helppo ja yksinkertainen, ja sen pääsee osin pyörätuolillakin.

    Jumppamatoista on tehty rata, jonka tuntuma vaihtele (kaksi mattoa päällekkäin, hernepusseja alla tuomassa epätasaisuutta yms)

    Tasapainopuomilla kävellen (itse tai avustettuna) poimitaan lattialta hernepusseja, palatessa palautetaan pussit paikoilleen.

    Lattialla kiemurtelevaa köyttä pitkin kävellään, samalla poimitaan hernepusseja lattialta.

    Haastetta tasapainorataan lisää erilaiset haittalasit.

    Äänilotto: kuuluu erilaisia ääniä, lottokupongissa on äänet kuvana ja kirjoitettuna. Osassa kupongiesta on käytetty pistekirjoitusta.

    Työpajan tavoitteena on esteettömyys ja pyrimme tarjoamaan jokaiselle jotakin. Tapahtumaan on vapaa pääsy ja askartelutkin ovat pääasiassa maksuttomia.

    Tulevassa tapahtumassa on perinteisen kasvomaalauksen lisäksi rasvamaalausta, joka sopii paremmin allergisille. Kahvilassa on tarjolla mm. gluteenitonta. Kestovaippailijat tiedottavat kestovaipoista.

    Selkeä lista, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon, olisi todella tarpeen.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, tässä tuli taas monta tärkeää näkökulmaa ja ideaa!

      Tartun tuohon haittalasien ideaan. Niillä voidaan siis paremmin liikkuville simuloida sitä, miltä liikkuminen tuntuu, jos siinä on vaikeuksia. Se on tosi tärkeää asenteellisen esteettömyyden lisäämistyötä! Siis esteiden rakentaminen voi taas ollakin esteettömyyttä, mielenkiintoista.

      Mullakin on yksi kikka hallussa, jolla voi kokeilla, miltä tuntuu, kun on hahmotushäiriöitä. Siihen tarvitaan peili, kynä, kaksi paperia ja avustaja:) NÄitäkin vinkkejä voisi koota vielä erikseen jonnekin, jollei esteettömyyslistaan! Keksin muuten juuri näille harjoituksille oman termin (vaikka joku muukin ehkä on olemassa?): negatiivinen mukautus :) Se tuli mieleen kohtuullisten mukautusten ja positiivisen erityiskohtelun vastakohtana. Vai liekö tuo ableistista kielenkäyttöä...?

      Poista
  8. Voisiko olla joku "hiljaisuus-teltta/huone", jonne aistiyliherkkä voisi mennä hakemaan rauhaa. Huone voisi olla suht hämärä ja siellä voisi olla kuulosuojaimia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joku rauhoittumispaikka on tosiaan tärkeä olla, jos aistikuormitus käy liian kovaksi tai muuten väsyttää tai hermostuttaa. Kuulosuojaimia voisi varmaan olla lainattavaksi tapahtuman ajaksi muutenkin.

      Poista
  9. Vaikka Suomessa munajahti ei pääsiäisen perinteisiin kuulu, tämän jutun vinkkejä voi soveltaa vaikka esteettömän aarteenetsinnän järjestämiseen:

    https://www.huffingtonpost.com/entry/how-people-are-making-easter-egg-hunts-accessible-for-kids-with-disabilities_us_58ef955ce4b0bb9638e20260

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saija, mainioita ideoita: magneettisia pääsiäismunia (joita liikuntarajoitteinenkin lapsi voi poimia), allergisille mahdollisuus vaihtaa löytämänsä suklaamunat muihin aarteisiin , piippaavia pääsiäismunia näkövammaisille lapsille.

      Poista
  10. Tilaisuudessa olisi hyvä olla kuvitetut ohjeet saavutettavuuden näkökulmasta. niistä hyötyvät ihan kaikki (eihän meillä ole liikennemerkkejäkään kirjoitettuna teiden varsilla), mutta erityisesti maahanmuuttajat, kuurot, kielen hähmotushankaluuksista kärsivät ja esimerkiksi kehitysvammaiset.
    Puhevammaisten tulkkauksen opiskelijat voivat tuottaa näitä tilaisuuksien tarpeisiin. karoliina.joutsia@diak.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa, että tarjolla on taho, jolta voi saada konkreettista apua kuvallisten ohjeiden tuottamiseen! Kiitos Karoliina ja Diak!

      Poista
  11. Hei, Työskentelen Kuopion Perheentalolla matalan kynnyksen kohtaamispaikassa. Toimintamme on suunnattu kaikille perheille ja kiinnitämme paljon huomiota saavutettavuuteen. Meiltä on ilmestymässä lähi viikkojen aikana Saavutettavuus opas- kohtaamispaikan rakentamiseen. Olemme koonneet sinne paljon omassa työssämme esiin nousseita asioita. Tämän lisäksi 2 sosionomi-opiskelijaa laatii parhaillaan listaa esteettömän lastentapahtuman järjestämiseen. Huomasin tämän keskustelun nyt ja annan heti opiskelijoille vinkin olla teihin yhteydessä. Kaikki edellä mainitut asiat ovat todella tärkeitä ja meilläkin esillä lähes päivittäin! Hienoa, että saamme trellosta kaikki työkalun omaan toimintaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai kun mahtava juttu! Mielellään ollaan yhteyksissä opiskelijoiden kanssa!

      Poista
  12. Hei,
    meillä oli eilen VamO:ssa lasten kehittäjäryhmän tapaaminen ja tarkoituksena oli leikin avulla tätä asiaa lasten kanssa pohtia. Kuten joskus sattuu, lapset eivät aina mukaudu aikuisten ennalta suunnittelemiin raameihin. Koulun jälkeen lasten keskittyminen oli hieman haastavaa. Lapset itse toivoivat leikkitapahtumiin uimista ja tietokoneella pelaamista. Tässä pari havaintoa, jotka aikuiset ovat tulkinneet lasten kertoman ja näyttämän perusteella.

    - Eri aistien käyttäminen on tärkeää. Eilen lapset hakeutuivat eri aistimusten pariin. Esimerkiksi jumppapallon päällä oli kiva keinua, mutta myös kuunnella sen sihinää, kun ottaa tapin pois ja pallo tyhjenee.

    - Moni asia muuttuu esteettömäksi, kun mukana on joku hieman avustamassa ja ohjaamassa. Esim. eilen näkövammainen nuori pomppi turvallisesti trampoliinilla kun avustaja piti häntä kevyesti käsistä kiinni samalla. Ohjaajan/avustajan tulee varoa yliohjaamista, joka helposti vie lapsen omaa toimijuutta pois.

    - Toisille lapsille sosiaalinen yhdessäolo voi olla haastavaa. Tällöin isot ohjatut leikit eivät välttämättä ole paras keino. Kuitenkin eri leikkien mahdollistaminen samassa tilassa (vapaa leikki) voi tuoda myös tällaisille lapsille lyhyitä, mutta tärkeitä kontakteja toisiin lapsiin.


    Haluan vielä nostaa esille, että leikki ja toiminta ylipäänsä voi olla lapselle keino avata hieman sisäistä maailmaansa. Toiset lapset voivat kertoa heidän mieltään askarruttavista asioista pöydän ääressä, kunhan heillä on siihen välineet. Toisille toiminta ja liikkuminen kuitenkin tuovat tähän paremmat välineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli ja lapset! Hyviä huomioita. Ja jos lapsille tai aikuisille tulee niitä vielä myöhemminkin, niin tänne saa mielellään käydä lisäämässä.

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  13. Varmasti tiedonkulkua lasten kanssa lisäisivät:
    a) kirjalliset ohjeet, myös isotekstisinä
    b) kuvat, joissa kerrotaan mitä seuraavaksi tehdään
    c) ohjeet voi lähettää myös vanhemmille etukäteen
    d) ei painosteta lasta tekemään, mutta rohkaistaan ja mahdollistetaan
    e) fyysinen esteettömyys tärkeää, asenteellinen esteettömyys myös tärkeää --> ohjaajan täytyy huomioida lapset esim. liikunnassa kertomalla eri tapoja tehdä asioita
    f) tehdään ainakin joitakin asioita, joissa vammaiset tai sairaat lapset ovat erittäin hyviä vammansa vuoksi: esim. viitotaan, valokuvataan, maalataan, äänitetään puhetta, pelataan maalipalloa, tehdään pyörätuolirata, käytetään mahdollisimman vähän puhetta, improtaan, sadutetaan, huomataan hyönteiset, haistellaan lehtiä...
    g) tauotetaan leikkiä/peliä tavallista useammin
    h) järjestetään esteetön evästarjoilu: koskee ruoka-aineallergikkoja ja muitakin. Eväiden syömiseen täytyy olla tarpeeksi aikaa, kaikki eivät pysty syömään samaa nopeutta. Evästilan on hyvä olla varjossa ja suojassa.
    i) päivän aluksi voisi myös kysyä jokaiselta lapselta, mitä hän haluaisi tehdä. Pidetään huoli, että sairaan lapsen toive toteutuu ainakin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyviä ja käytännöllisiä vinkkejä tässä Tukipilarin kommentissa, jonka en jostain ihmeen syystä huomannut menneen tarkistettaviin kommentteihin ennen kuin nyt, joten julkaisu tuli valitettavan pitkällä viiveellä. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan - tätäkin kirjoitusta edelleen luetaan.

      Kaikki kommentin ideat ovat mielestäni erinomaisia, mutta ihan erityisesti ilahdutti tämä:tehdään ainakin joitakin asioita, joissa vammaiset tai sairaat lapset ovat erittäin hyviä vammansa vuoksi.

      Samoin toiveiden kysyminen kaikilta on erittäin tärkeää. Siinä voisi sitten käyttää apuna esimerkiksi valmiita kuvia, viittomia tai vaikka piirtämistä, että kaikille löytyisi keino kertoa toiveistaan.

      Poista