En tiedä, millä tavalla tätä aihetta käsitellään lasten
kanssa sopeutumisvalmennuskursseilla. Mutta koska läheskään kaikki lapset eivät
käy sopeutumisvalmennuksessa, aiheen käsittelyn pitäisi kuulua jokaisen lapsen
kuntoutusprosessiin. Valitettavasti näin ei taida olla, eikä siihen edes löydy
kovin helposti materiaalia. Esimerkiksi muuten niin erinomaisessa Irlannin ensitietosuosituksessakin
käsitellään vain vanhempien kanssa puhumista.
Jokaisella lapsella on oikeus saada tietoa itseään
koskevista asioista. Ja eikö ole aivan absurdiakin, jos diagnoosista kerrotaan
vain vanhemmille, mutta ei sille, jota se kaikkein eniten koskee? Se ei
kuitenkaan taida olla aihe, josta yhden kerran puhuminen riittää. Lapsen oman
identiteettityön kannalta olisi varmasti tärkeää saada puhua siitä aina
uudelleen, kun oma ymmärrys tai tilanteet muuttuvat.
Mutta miten sitten käsitellä lapsen kanssa hänen
erityisiä piirteitään ja vammaisena elämistä? Ei ainakaan pelkästään puhumalla.
Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä enemmän toiminnallisuutta tarvitaan.
Kuvakirjat ainakin voivat auttaa asiassa. Yksi mainio
kirja tähän tarkoitukseen on Norio-keskuksen Leivotaan
ihminen, joka kertoo ihmisen perimästä leipomisvertauskuvan avulla. Kirja
löytyy perinteisen kuvakirjan muodossa ja myös pdf-versiona netistä sekä suomeksi
että ruotsiksi.
Yksittäisistäkin diagnooseista on joitain lastenkirjoja, joihin vinkkejä
löydätte Lanen tietopankin vammaisuus-sivun
alalaidasta. (Lisävinkkejä otan mielelläni vastaan!)
Eräs mainio keino vammaisuusteeman käsittelyyn on
Invalidiliiton Avustajakoiran
puuhatehtävät, jonka hauskat ja kekseliäät tehtävät käsittelevät paitsi
avustajakoiria, myös apuvälineitä, esteettömyyttä, harrastusmahdollisuuksia ja
vammaisiin henkilöihin suhtautumista. Puuhakirja käsittelee asioita etupäässä
liikuntarajoitteisuuden kannalta (joskin myös näkövamma, puhevamma ja
lyhytkasvuisuus mainitaan), joten olisipa hienoa saada puuhakirja myös oppimisvaikeuksista,
kehitysvammaisuudesta ja neuropsykiatrisista häiriöistä.
Isompien lasten kanssa hyödyllisiä materiaaleja voivat
olla Valteri-koulun Tukikeskustelun
käsikirja ja Olen
jotakin erityistä. Kirjat ja puuhakirjat voivat toimia hyvin myös
vammaisuuden tekemisessä tutuksi ei-vammaisille lapsille.
Aivan mahtavaa olisi, jos vammaisuuden ja kuntoutuksen
käsittelyyn olisi tarjolla samanlaista toiminnallista ja lasta kuuntelevaa
toimintaa kuin Pesäpuu ry:n kehittämä sijoitettujen lasten Salapoliisitoiminta.
Vaikka tuon toiminnan tarkoitus on lastensuojelun kehittäminen lasten
näkökulmasta, on siinä sellaisia oivallisia lasta voimaannuttavia elementtejä,
joista varmasti olisi muissakin käyttötarkoituksissa lapsille hyötyä.
Kaikissa edellä mainitsemissani vammaisuuteen liittyvissä
materiaaleissa lähtökohtana on se, että jokainen meistä on erilainen, ja että
jokaisella meillä on heikkoutemme ja vahvuutemme. Ja että erityisesti vahvuudet
ovat tärkeitä ja ennen kaikkea ne asiat, jotka ihmisen itsensä mielestä ovat
merkittäviä. Tämän toivoisin olevan lähtökohtana kaikessa aiheen käsittelyssä
lasten kanssa. Lapsille ei kerta kaikkiaan saa mennä vain kaatamaan niskaan
yleistä määritelmää diagnoosikuvaukseen kuuluvista puutteellisuuksista
mahdollisine liitännäisongelmalistoineen. Eikä vanhemmillekaan sen puoleen!
Toivoisin lasten kanssa tuotavan esiin myös sitä (mitä
joissain edellä mainituissa kirjoissa ei mielestäni tarpeeksi huomioida), että ympäristöllä
on suuri merkitys siinä, miten vaikeaa tai helppoa vamman kanssa eläminen
on. Kaikki lapsen vaikeudet eivät siis
johdu siitä, millaisia hän ja hänen vammansa ovat. Osa johtuu siitä, millaisia
ovat muut lapset ja aikuiset ja olosuhteet hänen ympärillään. Siis puhuttaessa
lapsen kanssa hänen vammastaan pitäisi aina puhua myös siitä, ettei hänen
tarvitse selviytyä yksin, vaan meidän kanssamme. Ja kuunnella, mitä lapsi
meiltä hyvää ja hauskaa elämää varten tarvitsee.P.S. Tämä on muuten sadas tähän blogiin kirjoittamani teksti!
******
Avainsanoja: diagnoosin käsittely lapsen kanssa, diagnoosista puhuminen lapsen kanssa, lasten ensitieto, vammaisuudesta puhuminen lapsen kanssa
