maanantai 1. elokuuta 2016

Kuka ei ymmärrä leikkiä?




Missä voi leikkiä toisten kanssa?
Sairaalan lastenosastolla kuuluu olla leikkihuone. Se on itsestään selvää kaikille, jotka ymmärtävät lapsista ja hoitotyöstä edes jotain. Leikille täytyy olla tilaa, koska leikkiä tarvitsevat sekä hoitajat työvälineekseen että lapset virkistymiseen (Aldiss ym. 2009, Gillis 1989, Pelander 2008), terveen kehityksen mahdollistumiseen (Kuntz ym. 1996), tunteiden ja vaikeiden kokemusten käsittelyyn (Hatava ym. 2000, Li & Lopez 2008, Rocha ym. 2008, Salmela 2010, Visintainer & Wolfer 1975) sekä nopeampaan parantumiseen, sillä stressihän tutkitusti hidastaa toipumista (Jamison ym. 1987). Jo pelkästään sillä, että lapsi on saanut leikkiä rentouttavassa ympäristössä ennen terveydenhuollon ammattilaisen tapaamista on suuri vaikutus siihen, että kohtaaminen sujuu hyvin (Pedro ym. 2007).


Missä mahtuu rakentamaan?
Mutta ihan riippumatta kaikista leikin hyvistä seurauksistakin lapsilla on oikeus leikkiin Suomen lainsäädäntöön kuuluvan lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella – eikä se oikeus häviä sairaalaan joutumisen myötä, pikemminkin päinvastoin. Lapsen oikeus leikkiin sairaalassa on huomioitu paitsi lapsen oikeuksien sopimusta selittävässä Lapsen oikeuksien komitean yleiskommentissa (YK 2013), myös European Association for Children in Hospital -järjestön laajasti hyväksytyissä lasten sairaalahoidon standardeissa (EACH 1988).

Aivan erityisen ehdottomasti leikkihuone kuuluu olla lastenneurologisella osastolla, jossa leikki on hoitajien keskeinen työväline niin lapsen kehityksen arvioinnissa, kehityksen tukemisessa kuin lapsen lähiaikuisten ohjaamisessakin (Olli, Vehkakoski & Salanterä 2014) ja myös lapsen kuuntelussa ja lapsen näkökulman ymmärtämisessä (Olli, Salanterä, Karlsson & Vehkakoski, tulossa) – mikäli siis asiakaslähtöisyyttä pidetään tärkeänä. Ja mikäli lasta pidetään asiakkaana.



Missä kaikki on lapsen kokoista?
Vaan kun sairaaloiden tiloista saavat joskus päättää henkilöt, jotka eivät käsitä hölkäsen pöläystä lapsista tai hoitotyöstä, niin voidaan päätyä sellaiseenkin älyvapauteen kuin erään sairaalan lastenneurologisen osastolla, jossa leikkihuone oli remontin myötä pakko nimetä toimintahuoneeksi, jotta se saatiin osastolle!  Tämä kuvastaa sellaista sekä lasten näkökulman ja lasten oikeuksien että hoitotyön ymmärtämättömyyttä ja vähättelyä, jota en voi sulattaa. Se kertoo myös siitä järjettömyydestä, että tiloista päätettäessä ei lainkaan tarpeeksi kuunnella niitä, jotka ymmärtävät siellä tehtävän työn luonnetta ja merkitystä.
 
Toivottavasti kaikissa niissä Suomen sairaaloissa, joissa parhaillaan suunnitellaan tai rakennetaan uusia lastensairaaloita (ainakin Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa) ollaan vähän viisaampia ja kuunnellaan niin lapsia kuin lastenosastoilla työskenteleviä ammattilaisiakin sekä näihin molempiin liittyvää tieteellistä tutkimustietoa – jotta laadukas hoitotyö mahdollistuisi ja jotta lasten oikeudet toteutuisivat.


2 kommenttia:

  1. Leikki on todellakin hyvin tärkeä sekä työvälineenä, että lapsen hyvinvoinnin kannalta, kuten Johanna olet kirjoittanut. Leikkihuoneiden lisäksi osaston koko toimintaympäristö (potilashuoneet, tutkimushuoneet, wc:t jne) tulisi suunnitella lasten näkökulmasta. Ympäristön merkitys lapsen hyvinvoinnille, kasvulle ja kehitykselle on kiistaton. Merkitys korostuu tilanteessa, jossa lapsi joutuu sairaalahoitoon, pois omasta fyysisestä ja sosiaalisesta elinympäristöstään.

    Kehottaisin osastojen suunnittelussa niin leikkitilojen kuin muidenkin ympäristöjen suhteen hyödyntämään leikin ammattilaisten eli lasten osaamista. Jos lapset otettaisiin mukaan ympäristöjen suunnitteluun, saatettaisiin luoda jotain sellaista, mihin aikuisten ajattelukyky ei riitä. Suunnittelutyöhön osallistuminen lisäisi samalla lasten osallisuutta ja pystyvyyden tunnetta.

    Moniammatillisuutta ei kannata myöskään unohtaa. Varhaiskasvatuksen erityisopettajat ja lastentarhanopettajat ovat spesialisteja ympäristöjen suunnittelussa. Varmasti kunnan varhaiskasvatusta konsultoimalla voisi saada apuja suunnitteluun, samallahan voisi vaikka tehdä päiväkotivierailun osastolle ja lapset pääsisivät tutustumaan sairaalaan. Ihan sieltä sairaalakoulun puoleltakin varmasti osaamista löytyy sekä toki hoitotyön ammattilaisilta itseltään. Ei kai se kuitenkaan olisi keneltäkään pois, jos hyödynnettäisiin toinen toistemme ammattitaitoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kuuntelu lastenosastojen suunnittelussa olisi tosiaankin tärkeää. Mun käsitykseni mukaan Helsingin uuden lastensairaalan suunnittelussa lapset ovat jotenkin olleetkin mukana, mutta en tiedä, missä määrin. Enkä ole kuullut, että muualla olisivat olleet, vaikka joka puolelle lastensairaaloita rakennetaan. Jos muilla on muuta tietoa, kuulisin siitä mielelläni!

      Ja tosiaan, kyllä moniammatillisuutta kannattaisi myös hyödyntää ja saada juuri vaikka varhaiskasvatuksen osaajilta uutta näkökulmaa, ettei jumituttaisi liian ahtaisiin ajatteluihin perinteiseen sairaala-ajatteluun tottuneina.

      Poista