Jos syöttäisit mansikkajogurttia henkilölle, joka ei osaa tai voi puhua, ja huomaisit hänen reaktiostaan, ettei se ole mieluista, mitä ajattelisit? ”Ahaa, hän ei pidä mansikkajogurtista, annetaan siis ensi kerralla jotain muuta.” Vai tulisiko mieleen muita vaihtoehtoja? Hän pitää mansikkajogurtista, mutta ei siinä olevista mansikkaklimpeistä? Hän pitää mansikkajogurtista, mutta tämä jogurtti on liian kylmää / lämmintä? Hän pitää mansikkajogurtista, mutta tämä lusikka tuntuu pahalta hänen suussaan? Hän pitää mansikkajogurtista, mutta liian vahva hajuveteni häiritsee häntä? Hän pitää mansikkajogurtista, mutta ei siitä, että syötän häntä liian nopeasti / hitaasti? Hän pitää mansikkajogurtista, mutta ei halua syödä pelkästään sitä, vaan sen kanssa myös leipää?
Jos silittäisit olkapäästä henkilöä, joka ei osaa tai voi
puhua, ja huomaisit hänen reaktiostaan, ettei se ole mieluista, mitä
ajattelisit? ”Ahaa, hän ei pidä kosketuksesta, en siis koske enää.” Vai
tulisiko mieleen muita vaihtoehtoja? Hän pitää kosketuksesta, mutta minun
karhean käteni krahina vaatetta vasten on hermostuttavan kuuloista? Hän pitää
kosketuksesta, mutta kosketan liian kevyesti / voimakkaasti? Hän pitää
kosketuksesta, mutta valkosipulin haju hengityksessäni häiritsee häntä? Hän pitää kosketuksesta, mutta juuri nyt hän
ei halua itseään koskettavan?
Lastenneurologiassa työskenteleville hoitajille on
tuttua, että aistimukset voidaan kokea hyvin eri tavoin. Mutta erilaisuuteen ei
tarvita neurologista diagnoosia – herkillä aistijoilla aistikokemukset vaikuttavat
elämään suuresti ja voivat huomiotta jätettynä aiheuttaa paljon kärsimystä. Erityisherkkyys
ei ole diagnoosi, mutta sitä on erittäin tärkeää ymmärtää ja huomioida
hoitotyössä.
Jos syöttäisit tai koskettaisit minua, reaktioni syy voisi
olla mikä vaan edellisistä. Siksi toivoisin, että yrittäisit kysyä minulta,
mikä on syynä reaktiooni ja huomioisit myös sen, että syitä voi yhtä aikaa olla
useita. Vaikken voisi puhua, voisin ehkä näyttää vastauksen kuvataulun, katsekehikon, nopean
piirrosviestinnän tai jonkun muun puhetta tukevan tai korvaavan menetelmän
avulla. Muistaisithan "tästä vai tästä syystä" -kysymysten lisäksi
aina tarjota myös "jostain muusta syystä" -vaihtoehdon.
Elämä ilman mansikkajogurttia vielä menettelisi, mutta
elämää ilman kosketusta olisi kovaa kestää.
Tärkeä aihe ja hienosti kuvaat näitä johtopäätöksiä joita me aikuiset ihmiset teemmme miettimättä tarkemmin mistä todellisuudessa on kyse. Aistiherkkyyksissä harhaan voi johtaa myös se, että herkkyydet voivat vaihdella eri vireystilassa, tilanteissa ja tiloissa. Tärkeää onkin, että niihin suhtaudutaan vakavasti ja mielestäni myös lempeästi, liiallinen aistikuormitus voi olla todella rankkaa lapselle.
VastaaPoistaAistiherkkyyksiä on suurimmalla osalla autismin kirjon lapsia ja siksi onkin hyvä, että erityisherkkyyksistä tiedetään ja puhutaan nykyään enemmän ja ne otetaan vakavasti. Tällaisen konkreettisen tiedon jakaminen asiasta on tärkeää, kiitos sinulle siitä Johanna!
Kiitos Elina tärkeästä huomiosta herkkyyksien aistimisen vaihtelemisesta. Todella tärkeää on huomioida tilanteen merkitys sekä hetkellisessä että laajemmassa mittakaavassa; onko juuri tässä hetkessä jotain, joka tämän aiheuttaa, tai onko tämän ihmisen elämässä nyt enemmänkin jotain, joka tähän vaikuttaa. Lempeys on tosiaan juuri se, mitä siinä eniten tarvitaan - aina ei voi keksiä tai ymmärtää, mistä on kyse (kun ei aistiherkkä välttämättä sitä itsekään ymmärrä), mutta se auttaa jos paljon, jos suhtautuu ymmärtäväisesti.
VastaaPoista