Valoa pimeyteen

Joku viisas on joskus sanonut: "On parempi sytyttää kynttilä, vaikka pienikin, kuin kirota pimeyttä." Yksikin pieni kynttilä voi tuoda valoa monille, jotka sen avulla löytävät tiensä pimeydessä ja parhaimmillaan saavat siitä vielä tulen omiin soihtuihinsa. Yksikin ihminen voi saada aikaan paljon, vaikka aloittaisi kuinka pienistä teoista.

Viime aikoina olen vaikuttunut erityisesti lapsista ja nuorista, jotka ovat saaneet aikaan paljon hyvää. Pienestä alkoi hyvän tekeminen esimerkiksi Anna Rukolla, joka 16-vuotiaana keksi alkaa huutokaupata tekemiään koruja uuden lastensairaalan hyväksi. Aluksi tavoitteena oli saada muutama tuhat euroa, jolla olisi voitu kustantaa yksi neliö uuteen sairaalaan, mutta nyt kasassa on yli 50 000 euroa, jolla saadaan kokonainen huone.

Vastikään luovutettiin Nobelin rauhanpalkinto sen kaikkien aikojen nuorimmalle saajalle, nyt 17-vuotiaalle Malala Yousafzaille (jonka mahtavan hienon puheen voi lukea tai kuunnella tästä). Hän aloitti lasten oikeuksien puolustamisen 11-vuotiaana blogin kirjoittamisella. Aika pienestä alkoi sekin nyt maailman laajuiseksi levinnyt vaikuttaminen lasten koulunkäyntioikeuden puolesta.

Koulutus on yksi tehokkaimmista keinoista saada valoa leviämään. Harvoin sitä muistaa, ettei ole kovin kauan siitä, kun meillä Suomessakaan eivät kaikki lapset päässeet kouluun. Vielä linnanjuhlien sankarin, sotaveteraani Hannes Hynösen syntyessä ei Suomessa ollut oppivelvollisuutta eivätkä varsinkaan kaikki syrjäseutujen lapset päässeet kouluun.

Lapset ovat ennenkin puolustaneet oikeutta oppimiseen. Yksi tällainen sankari oli vuonna 1900 syntynyt Aleksanteri Ahola-Valo, jonka elämästä kertoo elokuva nimeltä Valo. Elokuvassa kerrotaan pienen pojan uskomattomasta rohkeudesta ja halusta jakaa hyvää kohtaamistaan vaikeuksista ja vastustuksesta huolimatta. Tämä poika nimittäin perusti 8-vuotiaana koulun, johon vähävaraisetkin lapset pääsivät. Suosittelen elokuvaa lämpimästi – siinä on paljon ajattelemisen aihetta niin aikuisille kuin lapsillekin. DVD-version lisämateriaalitkin kannattaa katsoa, niissä on osattu etsiä lapsinäkökulmaa!

Sankareita tarvitaan, että hyvä leviäisi. Mutta vielä enemmän tarvitaan sankareiden tukijoita, sillä yksinäisen sankarin vaikutus jää lopulta aika vähäiseksi. Jokaiselle löytyy kyllä oma tapansa levittää valoa!

Mikä on sinun tapasi? Annatko rahaa, aikaa, osaamistasi? Tilaatko hyvää tukevia lehtiä, toimitko hyviä asioita edistävässä yhdistyksessä, kirjoitatko, teetkö vapaaehtoistyötä? Voit blogin kommenteissa kertoa omia vinkkejäsi sellaiseen hyvän tekemiseen, joka edistää lasten ja/tai vammaisten hyvinvointia täällä Suomessa ja maailmalla.

Hyvää joulua, valon juhlaa kaikille blogin lukijoille! 

P.S. Kuvat ovat tällä kertaa lainattuja, tässä ensimmäisen kuvan linkki ja tässä toisen.