Reippauskehotus on aikuis-lapsi-sanaston käytetyimpiä fraaseja varsinkin silloin, kun lapsi tulee terveydenhuoltoon, jossa tehdään hänen mielestään epämiellyttäviä, pelottavia tai ainakin hiukan jännittäviä toimenpiteitä. Mutta mitä sillä reippaudella tarkoitetaan? Millainen on reipas ja miksi sellainen pitäisi olla?
Suomen kielen perussanakirjan mukaan reipas on toimelias, tarmokas, virkeä, pirteä, vireä, ripeä, riuska, rivakka, ravakka. Onko aikuisten mielestä tärkeää siis saada toimenpiteet tehtyä mahdollisimman ripeästi? Luultavasti on – onhan se silloin aikuiselle vaivattominta. Mutta kuten Maria Jotuni aikoinaan osuvasti kirjoitti:
"Lasta ei kasvateta siksi, että hän olisi
mahdollisimman
mukava ja vaivaton meille,
vaan siksi, että hän terveenä ja väkevänä
voisi täyttää paikkansa ja löytää itsensä."
Pahimmillaan reippauskehotukset tarkoittavat sitä, että me ohitamme lapsen ja ohjaamme lapsenkin ohittamaan itsensä, sen sijaan että auttaisimme häntä löytämään itsensä; pitämään omia tunteitaan, omaa tapaansa olla ja omaa näkökulmaansa arvokkaana ja löytämään omat selviytymiskeinonsa vaikeisiin hetkiin.
Kyllä terveydenhuollossa (ja elämässä yleensäkin) saa jännittää ja pelätä ja tuntea kaikenlaisia tunteita, ja saa ilmaista kaikenlaisia tunteita. Aikuisten tehtävä olisi tunteiden ohittamisen sijaan auttaa lasta tulemaan toimeen tunteidensa kanssa: tunnistamaan ja hyväksymään ne, ja yhdessä keksimään keinoja, miten tunteiden kanssa selvitään.
Aikuisten olisi myös tehtävä kaikkensa, että pelon aiheet (kuten vaikka kipu, aistikuormitus tai pakotetuksi tuleminen) eivät toteutuisi, mutta se on sitten toisen kirjoituksen aihe. Siitä voit lukea lisää esimerkiksi täältä: https://cp-liitto.fi/toimenpidepelko/.
Väitöskirjatutkimukseni perusteella sanoisin, että olisi pikemminkin tarpeen kehottaa meitä lapsia kohtaavia AIKUISIA olemaan VÄHEMMÄN reippaita – vähemmän rivakoita touhuamaan ja puhumaan ja päättämään lapsen puolesta. Silloin lapsella olisi tilaa tulla kuulluksi ja mahdollisuus tulla kohdatuksi juuri hänelle sopivalla tavalla.
 |
| Kuva tehty tekoälyllä. Teksti tehty ihan omalla älyllä. |
Pidän mielelläni tähänkin teemaan liittyviä luentoja tai tutkimusklubisarjoja. Lue lisää: https://kohtaamistaito.net/
Avainsanoja: lapsi neuvolassa, lapsi sairaalassa, lapsi terveydenhuolossa, lapsi vastaanotolla, lapsipotilaan kohtaaminen, lapsipotilas, reippaus, reippausvaatimus
Tärkeä näkökulma, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta eipä ole. Olisiko jopa niin, että joskus aikuinen pelkää omia tunteitaan eikä saata sietää näkemäänsä lapsessa.
VastaaPoistaOsuit todennäköisesti asian ytimeen. Esimerkiksi neuvolaan lasta tuovalla vanhemmalla on Laura Ortjun tuoreen väitöstutkimuksen mukaan myös jännityksen ja pelon tunteita, ja usein he rajoittavat lapsen toimintaa turhaakin (mikä saattaa liittyä häpeän tunteeseen ja käsityksiin vääränlaisesta käyttäytymisestä). Luultavasti niin vanhempien kuin ammattilaistenkin on myös vaikea katsoa lapsen vaikeita tunteita kuten pelkoa, ja sen ohittamisella he suojelevat itseään.
PoistaAikuiset saattavat kuitenkin aidosti ajatella auttavansa lasta kannustamalla reippauteen - kuten ehkä heitä itseään on kannustettu. Tai ehkä reippauskehoitus on positiivisempi versio heidän itsensä lapsena kohtaamasta pakottamisesta tai moittimisesta. Ehkä siihen myös liittyy (epärealistinen) toive siitä, että kun pelottava asia vain äkkiä hoidetaan, se menee helpommin ohi kuin pysähtymällä tunteiden kohdalle.
Joka tapauksessa olisi tärkeää, että lasta kohtaavat aikuiset osaisivat kohdata myös omat tunteensa. Olen kirjoittanut aiheeseen liittyen konkreettisia ohjeita tänne: https://cp-liitto.fi/toimenpidepelko/