Tiedettä ja täytekakkua

Hoitotyö on näyttöön perustuvaa – tällainen teksti on jossain vaiheessa ilmestynyt monien sairaanhoitopiirien hoitotyön toimintaohjelmiin. Sen minä vain haluaisin tietää, että miten se yhtäkkiä itsestään alkaisi olla sellaista? Tuore suomalainen väitöskirjakin (Saunders 2016) kertoo, että sairaanhoitajilla on puutteelliset valmiudet näyttöön perustuvaan toimintaan ja näin ollen se ei sitten käytännössä juurikaan toteudu.

Jotain siis tarttis tehdä. Me Lanessa on jo alettu tehdä. Kahden vuoden ajan olemme järjestäneet Helsingissä tutkimusklubeja, jotka ovat olleet erittäin pidettyjä. Ideana tutkimusklubeissamme on ollut, että jokainen osallistuja lukee etukäteen saman tutkimusartikkelin, ja yhdessä sitten keskustellaan siitä, miten artikkelista saatua tietoa voitaisiin hyödyntää hoitotyön käytäntöjen kehittämisessä.

Kuva:Saila Horsma

Nyt olemme sitten viisivuotisjuhlavuotemme kunniaksi lanseeranneet klubitoiminnan ympäri Suomea seitsemällä eri paikkakunnalla – kaikilla niillä, jotka ilmoittautuivat halukkaiksi klubin järjestämään, kun Lane tarjosi materiaalit, ohjeet, vetäjän sekä juhlan kunniaksi vielä täytekakunkin.

Kokemukset tutkimusklubitoiminnasta ovat todella lupaavat. "Ei meillä koskaan ole aikaa vain istua ja puhua hoitotyöstä", sanoivat hoitajat monessa paikassa – ja olivat todella onnellisia, että nyt siihen oli aikaa järjestetty. Tietystä teemasta puhuminen koettiin mielekkääksi ja artikkelit olivat aina avanneet joitain uusia ajatuksia. Ja yhdessä keskustelu avasi vielä lisää.

Mikä parasta, kaikissa paikoissa osallistujat ovat olleet innostuneita jatkamaan klubitoimintaa ja keksineet keinoja, joilla se heillä järjestyisi ilman Lanen tukea jatkossa. Yhdessä paikassa ideoitiin, että opiskelijoita voisi hyödyntää artikkeleiden alustamisessa ja toisessa aiottiin pyytää kehittämisylihoitajaa klubin vetäjäksi. Eräässä paikassa aiottiin hyödyntää Lanen kotisivujen tietopankista löytyviä suomenkielisiä lähteitä ja opinnäytetöitäkin, kun englanninkielisten artikkeleiden lukeminen tuntui vaikealta – ja valmista kokoelmaa hyödyntämällä jokainen työyhteisön jäsen voisi vuorollaan valita aiheen ja käsiteltävän kirjallisuuden.

Koska kokemukset ovat näin huikean hienot, päätimme syyskokouksessa jatkaa tutkimusklubien järjestämisen tukemista vielä vuonna 2017 niillä paikkakunnilla, joissa on Lanen jäseniä, mutta ei ole vielä klubia järjestetty. Mutta täytekakkua ei kyllä enää tipu, juhlat meni jo!

Joissain sairaaloissa ylihoitajat ovat luvanneet, että tutkimusklubit saa järjestää työajalla. Vaikka siis senhän pitäisi itse asiassa olla aivan itsestään selvää – ei kai kouluttautumista ja työn kehittämistä muutenkaan omalla vapaa-ajalla pitäisi joutua tekemään? Tässähän on kyse paitsi konkreettisesta hoitotyön kehittämisestä jonkin aiheen osalta, niin myös tutkitun tiedon lukemisen ja käyttämisen opettelusta.  Jos joku taho (kuten Lane) tarjoaa ilmaista koulutusta, niin eikö se kannattaisi riemusta kiljuen ottaa vastaan ja tehdä kaikkensa, että mahdollisimman moni pääsisi siitä osalliseksi? Varsinkin, jos siellä hoitotyön toimintaohjelmissa lukee, että hoitotyö on näyttöön perustuvaa toimintaa.  Ja jos ei lue, niin se kannattaisi sinne kiireen vilkkaa kirjoittaa. Ja sitten alkaa tehdä asioita, jotka edistävät sen toteutumista.

P.S. Lue lisää tutkimusklubeista tästä Lasten asialla -lehden artikkelista: Tutkimusklubi: käytännön työn kehittämistä ja eräästä tutkimusklubin synnyttämästä oivalluksesta täältä.