Neljävuotias oli aloittanut jalkapalloharrastuksen. Se oli niin hauskaa, että sitä piti leikkiä aina kotonakin äidin kanssa. Vuorotellen kummatkin olivat valmentajan ja lapsen rooleissa.
Kerran lapsi (lapsen roolissa) potkaisee ohi eikä osu
palloon. Äiti valmentajana ei sano mitään. Lapsi kommentoi moittivasti, että valmentaja oli
unohtanut tärkeän repliikin, ja lisää sitten keveällä ja iloisella äänellä,
mitä olisi pitänyt sanoa:"Uudestaan vaan!"
Kokemuseni mukaan juuri tuollaisia jalkapallovalmentajia on pienillä aloittelijoilla. Kaikki pelaa ja kaikkia kannustetaan.
VastaaPoistaHienoa kuulla, että sellaisia valmentajia on enemmänkin! Toivottavasti niitä riittää vielä muillekin kuin ihan pienille - urheilun pitäisi tutkimusten mukaan nimittäin ihan teini-ikään asti olla "iloista, leikkisää, nautinnollista pelailua ja ennen kaikkea hauskaa – siis lasten ja nuorten itsensä, ei heidän vanhempiensa mielestä". Siis kahdestakin syystä: toisaalta siksi, jos halutaan tuottaa huippu-urheilijoita (tutkimusten mukaan he eivät ole niitä, joita on "rääkätty" panostamaan erinomaisuteen jo lapsena), toisaalta siksi, että lapsella on oikeus leikkiin ja vapaa-aikaan (lapsen oikeuksein sopimus, artikla 31; http://lapsiasia.fi/wp-content/uploads/2015/03/CRS_17.pdf).
VastaaPoistaTutkija Mikko Salasuon haastatteluja aiheesta:
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/03/28/tutkija-salasuo-pysy-mahdollisimman-kaukana-lapsesi-harrastuksesta
Tutkija: Lasten kannattaisi pelailla pihalla eikä käydä monta kertaa viikossa treeneissä. HS 9.6.2016
http://www.hs.fi/elama/a1465359667646?jako=07370eab243319917d48f591754f75a7&ref=tw-share
Just noin - uudestaan vaan! Kyllä lapset vaan on niin taitavia:)
VastaaPoistaNiinpä! Juuri muutama päivä sitten sain itse kuulla tuon iloisen "uudestaan vaan" -kehoituksen :)
VastaaPoista