tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post5583996149562524296..comments2022-11-15T11:04:51.629+02:00Comments on Lasten tähden: Millaiseen aikuisuuteen?Johanna Ollihttp://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-8192293642730800562011-12-14T17:16:16.681+02:002011-12-14T17:16:16.681+02:00Kiitos Teija vastauksestasi. Kiikku-vauvaperhetyös...Kiitos Teija vastauksestasi. Kiikku-vauvaperhetyössä on minunkin käsitykseni mukaan oivallettu jotain todella tärkeää vanhemmuudesta (että yksi keskeisimmistä asioista siinä on lapsen kuuntelu) ja myös perhehoitotyöstä (että keskeisintä siinä on perheen kuuntelu ja perheen tukeminen kuuntelemaan toisiaan).Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-60007997129463475872011-12-12T22:32:00.316+02:002011-12-12T22:32:00.316+02:00Kysyit Johanna että onko meillä käytännön työtä te...Kysyit Johanna että onko meillä käytännön työtä tekevillä valmiuksia antaa perheille sellaista ohjausta että lapsesta kasvaa omista asioistaan päättävä ehjä ihminen...<br /><br />Itse teen työtä enimmäkseen vauvaperheiden kanssa (Kiikku -vauvaperhetyö www.vamlas.fi) ja siinä koen että ollaan tämän(kin) asian alkujuurilla.<br /><br />Ajattelen että siinä tilanteessa kun perheeseen syntyy sairas tai vammainen lapsi ei perheen tukemiseksi voida tehdä liikaa. Ajattelen että kun tuemme Vauvan ja vanhemman vuorovaikutusta tulee vauva kuulluksi omana itsenään, ei sairaudesta tai vammastaan käsin. Tämä kasvattaa lapsen itseluottamusta kuten vanhempienkien. Myös kun vanhemmilla on riittävä tietotaito lapsensa sairaudesta/vammasta voivat he keskittyä lapseen eikä mene niin paljon voimia pelkkään "selviytymiseen".<br /><br />Mitä siis haluan sanoa on se että sairasta/vammaista lasta kasvatettaisiin samoin kuin terveitäkin; ottamaan vastuuta itsestään ja omista asioistaan. Rakastamalla ja rohkaisemalla elämään oman näköistään elämää. <br /><br />ps. Olisi myös mukava kuulla minkälaista konkreettista ohjausta vanhemmat kaipaisivat?<br /><br />-teijaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-8514007823420573922011-12-12T18:11:08.187+02:002011-12-12T18:11:08.187+02:00Anonyymi, hienoa, että kerroit ajatuksiasi äitinä ...Anonyymi, hienoa, että kerroit ajatuksiasi äitinä ja ihmisenä tässä yhteiskunnassa. Monia tärkeitä asioita otit esille. <br /><br />Tietääkseni siitä ei ole mitään tutkimustietoa, kohdellaanko joitain vammaisia huonommin kuin toisia. Kyllä kaltoinkohtelua valitettavasti varmaan tapahtuu kaikissa vammaisryhmissä. Taitaa vaan olla niin, että varsinkin laitoksissa asuvilla kehitysvammaisilla lienee vähiten keinoja puolustaa itseään. <br /><br />Mutta ei se välttämättä helppoa ole muullakaan tavoin vammaisille. Kuten Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki (itsekin pyörätuolissa istuvana) sanoi viime kesän Vammaistutkimuksen päivillä: ”Meidät on niin ehdollistettu hallintoalamaisiksi, ettei me uskalleta – Meidän pitää olla kiltisti ja hiljaa, ettei meiltä oteta vähäisiäkin etuja pois.”<br /><br />Anonyymi, kirjoitit, että olisit toivonut ohjausta siihen, että lapsesta kasvaa omista asioista päättävä ehjä ihminen. Minäkin olen tullut siihen tulokseen, että juuri tuo saattaa olla yksi tärkeimmistä hoitotyön tehtävistä kuntoutuksessa. <br /><br />Tästä olisi mielenkiintoista kuulla käytännön työssä olevien ajatuksia – koetteko, että teillä on valmiuksia Anonyymin toivomaan ohjaukseen? Jos ei, niin toivoisitteko koulutusta aiheesta? Jos on, niin millaisia keinoja käytätte? <br /><br />Olen samaa mieltä kanssasi, Anonyymi, että vammaisten eristäminen yhteiskunnan normaalista toiminnasta tai alistaminen pelkän kohteen asemaan on ihmisoikeuksien rikkomista sekin. Kuten Sari Loijas tutkimuksessaan toteaa: parhaiten elämässä pärjäävät ne vammaiset, joita on lapsesta asti rohkaistu tekemään kaikkea, mikä tavanomaisestikin kuuluu lasten ja nuorten elämään.Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-53168544532279543862011-12-11T18:06:38.062+02:002011-12-11T18:06:38.062+02:00Onpa rohkeaa tekstiä...
Haluaisin ajatella, ettei ...Onpa rohkeaa tekstiä...<br />Haluaisin ajatella, ettei kenenkään ihmisen tarvitsisi kohdata elämässään epäoikeudenmukaista kohtelua ja jokainen ihminen on yhdenvertainen laista huolimatta. <br />Mietin, joutuvatko kehitysvammaiset suuremmalla todennäköisyydellä kaltoinkohdelluksi kuin muilla tavoin vammaiset?<br />Eikö kaltoinkohtelua on kaikenlainen ohittaminen ja vähättely myös?<br />Äitinä haluaisin rakentaa tulevaisuutta, lasteni maailmaa, (vaikuttaa aika mahtipontiselta) pyrkimällä kasvatustehtäväni kautta antamaan heille uskallusta vaikuttaa omaan tulevaisuuteen. Uskon, että yhtälailla vammainen kuin vammattomat lapseni löytävät oman paikkansa. <br />Mitä sitten eniten olisin toivonut ammattihenkilöiltä, silloin kun lapseni oli vielä pieni? - Olisin toivonut ohjausta siihen, että lapsesta kasvaa omista asioista päättävä ehjä ihminen. Onneksi ympärilläni oli monia viisaita ihmisiä, jotka tukivat minua näissä ponnisteluissa, mutta ne ihmiset olivat enemmän avokuntoutuksen ihmisiä ja ystäviä, viisaita innovatiivisiä ihmisiä, joilla oli taitoa tukea myös perhettä ja ohjata tulevaisuuteen. <br />Yksi ihmisoikeuksia rikkova asenne on se, että vammaisten pitäisi käyttäytyä kuin "vammaiset",ja elää yhteiskuntarakenteen reunalla ja heidän ympärillään toimii hyvää tarkoittavia (tai kaltoin kohtelevia) uhrautuvia ihmisiä, joiden oikea elämä on jokin muu. <br />Sekin on totta, että vammaiset lapset ja aikuiset luovat työpaikkoja. Kun ei selviydy täysin myös tarvitsee muita.<br /> Esteettömässä maailmassa avun tarve vähenee. Ajatuksiin on noussut monia kysymyksiä, esimerkisi se, että onko hyvä palvelu ja valtaväestön välitön asenne, lähimmäisyys, myös esteettömyyttä.Anonymousnoreply@blogger.com