tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post3221031400548542937..comments2022-11-15T11:04:51.629+02:00Comments on Lasten tähden: Ettei tarvisi tulla kuin tuomiolleJohanna Ollihttp://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-53780113805192048452016-05-26T21:48:45.379+03:002016-05-26T21:48:45.379+03:00Kuulostaa hyvältä ja perhettä kohtaan reilulta tuo...Kuulostaa hyvältä ja perhettä kohtaan reilulta tuo kahden palaverin idea. Olkoonkin, että jos ensimmäinen palaveri on kovin epäonnistuneesti toteutettu, niin vanhempia voi lähinnä kauhistuttaa ajatus uudesta... Mutta kahden palaverin käytäntö kyllä asettaisi ammattilaiset tietyllä tavalla selvemmin vastuullisiksi siitä, mitä ja miten puhuvat siinä ykköspalaverissa, kun vanhemmilla olisi mahdollisuus myös antaa ammattilaisille palautetta siitä, miten he ensimmäisessä palaverissa perheen näkökulmasta onnistuivat. Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-14111255886362233462016-05-26T17:09:19.002+03:002016-05-26T17:09:19.002+03:00Joissain yksiköissä psyk puolella on käytössä ns k...Joissain yksiköissä psyk puolella on käytössä ns kakkospalaute. Ykkösellä kerrotaan havainnot, ehkä muutama suositus, annetaan lausunnot kirjallisesti mukaan. Kakkostapaamisella kuunnellaan kysymykset, vanhempien arvio palautteen paikkansapitävyydestä, ja suunnitellaan hoidot/kuntoutus/tukitoimet.<br /><br />Kun on tähän ollut mahdollisuus, oon tykännyt. Vanhemmat pystyy osallistumaan ihan eri tavalla suunnitteluun kun on ollut aikaa sulatella ja miettiä asioita, jolloin suunnitelmat sitten toteutuukin paremmin...Jaana Wessmanhttps://www.blogger.com/profile/06254676350276456293noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-24693349991305821762016-05-12T10:37:03.742+03:002016-05-12T10:37:03.742+03:00Onpa ikävä kuulla tuollaisesta osastojakson päätök...Onpa ikävä kuulla tuollaisesta osastojakson päätöksestä. Meillä ammattilaisilla olisi todellakin paljon kehitettävää sekä siinä, että MITÄ puhumme, mutta myöskin siinä, MITEN puhumme. Ja sitä ennen tietenkin vielä siinä, että mihin oikein keskitymme työssämme - vainko mittaamaan, kuinka paljon lapsen taidot eroavat keskimääräisistä ikätasoisista taidoista, vaiko näkemään myös vahvuuksia, joiden avulla ongelmien kanssa selvittäisiin. Ja yhdessä pohtimaan keinoja arkeen.<br /><br />Itse toivoisin, että lapsen omahoitaja osastolla olisi palavereissa ja muutenkin perheen tukihenkilö, mutta jos se ei toteudu, voisiko palaveriin ottaa mukaan jonkun oman tukihenkilön tasapainottamaan tilannetta ja kysymään, että hei, mitä täällä oikein puhutaan? Että mitäs apua te nyt tarjoatte tälle perheelle? Tietysti parasta olisi, ettei sellaista edes tarvittaisi ja kaikille lastenneurologian tiimeille ympäri Suomea olisi itsestään selvää, että palavereissa pitäisi voimaannuttaa perhettä eikä romahduttaa. Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-25041775429169060692016-05-12T06:48:17.460+03:002016-05-12T06:48:17.460+03:00Hei,
Meillä on hyvä esimerkki epäonnistuneesta p...Hei, <br /><br />Meillä on hyvä esimerkki epäonnistuneesta palautekeskustelusta lasten neurolla tämän vuoden puolelta.<br /><br />Menimme neuron jaksolle 3v pojan puheen tuoton ongelmien sekä käytös- ja omatoimisuusongelmien vuoksi.<br />Kaikki mainitsemamme asiat siellä havaittiin: jumit, hermostumiset, hankalat siirtymiset, puheen tuoton vaikea-asteinen häiriö, syömisongelmat joihin vaati oman aikuisen ohjaamaan jne.<br />Palautekeskustelu perustui ikätasoisista tehtävistä suoriutumiseen, joista suoriutui nippanappa rimaa hipoen.<br />Syömisongelma pistettiin vanhempien piikkkin ja lähete pikkulapsipsykiatriaan, vaikka jaksolla havaittiin mm. suun motoriikan ongelmia.<br /><br />Meille kerrottiin miten poika suoriutui juuri ja juuri niistä ikätasoisista testeistä ja kuinka ne meidän mainitsemat arjen hankaluudet on huomattu, mutta asialle ei tehdä mitään ikätason takia.<br /><br />Romahdin itkemään kesken palaverin. Jäisimme siis yksin ongelmien kanssa, jotka kuitenkin ON havaittu jaksolla.<br />Lähdin palaverista kesken, en enää kestänyt kuunnella meidän vanhempien syylistämistä ja sitä vähättelyä. Hain lapsen ja lähdin kotiin.<br /><br />Itse olen ottanut paljon selvää asioista ja epäilen lapsellani olevan asperger.<br />Esikoisemme 4,5v on kehitysvammainen autismin piirteinen adhd tyttönen, eli kokemusta on jo siitä, kun kaikki ei ole hyvin.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-33604060590872917112016-05-11T21:08:43.123+03:002016-05-11T21:08:43.123+03:00Hei Anonyymi, mukava kuulla, että onnistuneitakin ...Hei Anonyymi, mukava kuulla, että onnistuneitakin palavereja löytyy :) Niistä kuulisin mielellään täällä lisääkin; mitkä kaikki seikat tekivät niistä onnistuneita. Yhtä tärkeää olisi kuulla lisää niistä epäonnistuneistakin, koska molemmista voidaan oppia. Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-12531194698210761942016-05-11T20:57:11.082+03:002016-05-11T20:57:11.082+03:00Tärkeää puhetta!
Monesti vuosien varrella on its...Tärkeää puhetta! <br /><br />Monesti vuosien varrella on itselläkin ollut vähintään jännittynyt olo hoitoneuvotteluihin ym mennessä, mutta KSSHP:n monimuotojakson loppupalaveria suorastaan odotimme: meitä oli hyvin ennakoitu ja tiesimme mitä viimein saamme lapsellemme eli diagnoosin, jonka avulla viimein saisimme riittävän tuen ja ymmärryksen koulullakin! :)Anonymousnoreply@blogger.com