tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post3211798402264058090..comments2022-11-15T11:04:51.629+02:00Comments on Lasten tähden: Lasten oikeudet, onko niitä?Johanna Ollihttp://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-44020554846228733742011-11-27T12:14:35.190+02:002011-11-27T12:14:35.190+02:00Pirkko, tärkeitä ja vaikeita asioita otit sinäkin ...Pirkko, tärkeitä ja vaikeita asioita otit sinäkin puheeksi. Ennen uskoin naiivisti, että Suomessa viranomaiset puolustaisivat myös heikoimpien ihmisoikeuksia, mutta en usko enää. Varsinkin kehitysvammaisten aikuisten oikeuksia ja sitä myöten heidän omaistensakin oikeuksia näytetään polkevan järkyttävän laajalti. <br /><br />Tämä on niin tärkeä aihe, että ansaitsee oman blogikirjoituksensa sitten, kun tämän blogin on löytänyt vielä useampi ihminen. Ilahduttavan moni näyttää tosin jo nytkin löytäneen, kun toissapäivänäkin katseluja oli tullut peräti 83 (varmaankin erään FB-maininnan ansiosta). <br /><br />Mutta jo nyt suosittelen lukijoille aiheeseen tutustumista erään blogin ja Facebook-sivuston kautta: <br />http://sydanpaikaltaan.blogspot.com/<br />http://www.facebook.com/ihmisoikeudet.vammaisten.arkeen<br /><br />Lisäksi haastan lukijoita edistämään ihmisoikeuksia allekirjoittamalla adressin, joka kertoo yksittäistapauksesta, mutta on valitettavasti vain yksi monista. Useimmat eivät uskalla tulla nimellään julkisuuteen koston pelossa. Tämän ihmisoikeuksien rikkomisen esimerkin laajamittainen vastustaminen olisi tärkeä viesti muidenkin tapausten kohdalla: näin EI saa toimia, me kansalaiset emme siihen suostu!<br /><br />http://www.adressit.com/kehitysvammaisella_oltava_oikeus_tavata_laheisiaanJohanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-2574679240296880942011-11-27T11:15:13.623+02:002011-11-27T11:15:13.623+02:00Hei Johanna,
oli mukavaa löytää blogisi, kirjoitat...Hei Johanna,<br />oli mukavaa löytää blogisi, kirjoitat tärkeistä asioista:<br />"Suojelun nimissä lapsilta liian usein riistetään oikeus osallistumiseen"<br />Erityislapsilta kuten aikuisiltakin hyvin usein riistetään suojelun nimissä oikeus omaisiin ja läheisiin.<br />Viranomaisvalta heittää kehiin valttikortin (trump card, VIA-projektin esittämä kortit pöytään-peli kolahti),jolla suojelun nimissä omaiset siirretään syrjään (ei ole vammaisen edun mukaista tavata omaisia)<br />Tämä valttikortti menee täydestä aina seuraavaan ja seuraavaan viranomaiseen, kunnes omainen on prosessiuuvutettu ja antaa periksi.<br /><br />Kukaan ei puhu omaisten oikeuksista.<br /><br />Kukaan ei kysy erityislapsen tai aikuisen mielipidettä, tai jos kysytään, saadaan helposti manipuloitu vastaus.<br /><br />Tietääkö erityislapsi loppujenlopuksi, kenen mielipidettä hän oikeastaan esittääkään, puhevammaisten lasten tai aikuisten kohdalla ei koskaan voi olla varma, onko kysymys edes oikein ymmärretty, puhumattakaan tulkitsemmeko vastauksen edes oikein.<br /> <br />Olipa lapsen tai omaisen mielipide mikä tahansa, viranomainen aina loppujen lopuksi päättää, mikä on lapsen paras.pirkkonoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-37759364954967702472011-11-24T12:32:42.088+02:002011-11-24T12:32:42.088+02:00Anu, vaikeita asioita pyörittelet! Olemmme sinun k...Anu, vaikeita asioita pyörittelet! Olemmme sinun kanssasi puhuneet käsitteistä "respect-due" (ihmisarvoon kuuluva / oikeutettu kunnioitus) ja "respect-earned" (ansaittu kunnioitus). Olisiko esimerkissäsi kyse siitä, että koulumaailmassa nämä käsitteet joko menevät sekaisin tai sitten tuota ihmisarvoon kuuluvaa kunnioitusta ei edes tunnisteta tai tiedosteta? Sillä jos pitää ansaita se apu, joka kuuluu perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien toteutumiseen, niin homma on tavallaan jo pilalla - sehän piti saada ilman ansaitsemista, sellaisena kuin on, vaikka kuinka heikkona, osaamattomana ja normeja täyttämättömänä.Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-58795861090579145252011-11-24T07:26:17.698+02:002011-11-24T07:26:17.698+02:00Huomenta Johanna,
Päätin startata päivään blogisi...Huomenta Johanna,<br /><br />Päätin startata päivään blogisi kautta. Hyvä päätös, olit kirjoittanut tärkeää asiaa (jälleen) - ja lähtivät omat(tutkimus)ajatukseni kulkemaan, heräsivät horroksesta samantien ; )tällaisena pimeänä marrasaamuna. <br /><br />Kannatan. Ja hämmästelen miten surutta ihmisen kuulemista voidaan sivuuttaa! <br /><br />Mutta suhteessa omiin tutkimusmietteisiini (heh, taas "varastan" ; )kirjoituksesi linkittyi mielessäni siihen, että olen miettinyt (ja jonkinlaisia havaintoja tästä on aineistossani myös, ns. vastakertomuksissa), että onko koulussa opettajalta apua saadakseen - en siis tarkoita tässä sellaista "näkyvää", oppimiseen liittyvää apua vaan ihmisyyteen, ihmisarvoon liittyvää, kuulumisen tunteen mahdollistamseen saatavaa apua - lapsen ensin jotenkin osoitettava olevansa avun saamisen arvoinen (ts. todistaa että on avun arvoinen)? Siis jotenkin näin, että ns. huonosti käyttäytyvä (koulun normeja rikkova) saa opettajan apua vasta kun on itse ensin jollakin tavalla todistanut että "pyrkii olemaan tottelevaisempi", että yrittää parhaansa mukaan muuttua sellaiseksi kuin koulussa pitää olla. Onko tämä ilmiönä sitä, että autettavan pitää olla riittävän nöyrä saadakaseen apua?<br /><br />Mukavaa torstaita toivottaen, marrasmiettein AnuAnunoreply@blogger.com