tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post4234005823660474973..comments2022-11-15T11:04:51.629+02:00Comments on Lasten tähden: Muutosta tarvitaan!Johanna Ollihttp://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-73040868901645849052015-02-01T13:39:39.849+02:002015-02-01T13:39:39.849+02:00Viisaasti sanoi tuo psykiatrinen sairaanhoitaja. E...Viisaasti sanoi tuo psykiatrinen sairaanhoitaja. Ei ketään voi pakottaa parantumaan tai etenemään prosesseissaan nopeammin kuin mihin hän on valmis – sen sijaan hidastaa ja estää voidaan, jos ei hoideta hyvin joka kerralla. <br />Ja viisaasti sanoit sinäkin Rayan: pelkällä kuuntelemisella voidaan tosiaan saada aikaan isoja muutoksia. Tämä on aihe, johon sekä hoitotyössä että hoitotieteessä pitäisi keskittyä todella paljon nykyistä enemmän. Itse olen lukenut aika paljon muiden tieteenalojen tutkimuksia (koska lapsia ja erityisesti vammaisia lapsia on niin vähän kuunneltu hoitotieteen tutkimuksissa), ja niiden avulla on tosiaan voitu osoittaa, miten paljon kuuntelu todella muuttaa asioita. Yksi esimerkki on Niikon & Korhosen tutkimus, josta olen toisessa blogissa kertonutkin: https://lapsinakokulma.wordpress.com/2014/08/14/kun-lapsia-alettiin-kuunnella/ <br />Kantri, niin :). Tässä kohtaa elämää en taitaisi olla sen takia valmis matkustamaan toiselle mantereelle, mutta sen silloinen vetovoima kertoo harrastusten merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Parhaimmillaan harrastukset auttavat ihmistä kuuntelemaan itseään ja sitä, mitä sillä hetkellä tarvitsee voidakseen hyvin - olipa se sitten rentoutumista, liikuntaa, porukkaan kuulumista, vanhoista kaavoista irtautumista tai jotain ihan muuta. <br />Johanna Ollihttps://www.blogger.com/profile/09491337081213521877noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4567427672246178539.post-87756650084807208352015-02-01T10:24:50.862+02:002015-02-01T10:24:50.862+02:00Olen aivan samaa mieltä. Keskustelin juuri viime y...Olen aivan samaa mieltä. Keskustelin juuri viime yönä kollegan kanssa siitä, miten pienillä muutoksilla, etenkin asennemuutoksilla, saataisiin niin paljon aikaan. Pohdimme asioita, kuten potilaan hoitoon sitoutuminen, hoitohenkilöstön jaksaminen ja ylipäätään tehokkaampi ellei terveydenhuoltojärjestelmä niin ainakin toimipaikka. Miksi me suomalaiset niin vieroksumme muita ihmisiä? Pelkällä hymyllä, pysähtymisellä, läsnäololla ja kuuntelemisella voi vaikuttaa muutoksen syntyyn - eivätkä nämä välttämättä vie sen enempää aikaa tai energiaa kuin muukaan käytös. Ajattelisin, että itse asiassa jopa päinvastoin.<br /><br />Eräs psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi viisaasti jotenkin näin: "On turhauttavaa, että sama potilas tulee hoitoon kerta toisensa jälkeen samojen ongelmien takia. Yritän kuitenkin aina auttaa parhaan kykyni mukaan, koska ehkä viiden vuoden päästä potilaalla loksahtaa palat kohdalleen ja jokin mitä olen sanonut on auttanut potilaan pääsemään kiinni muutokseen." Tämän olen ottanut itselleni jonkinlaiseksi ohjenuoraksi hoitotyössä toimiessani.<br /><br />P.S. Pisti hymyilyttämään, kun kirjoitit "Mutta sitten iski mieleeni, että oi, siellähän pääsisi kuuntelemaan kantria livenä."Rayan Hämäläinenhttps://www.blogger.com/profile/03334975976945199017noreply@blogger.com